torstai 3. lokakuuta 2013

Rattaat pyörimään

Nyt se on tehty.
Lähestyin pomoa (sitä korkeinta niistä, minulla kun on monta pomoa) ja keskustelin kanssaan sapattivapaasta. Onneksi pomo on juuri niin kultainen kuin uskon hänen olevan eikä hänellä ollut poikkipuolista sanaa asiaan.

Tänään olen täytellyt tarvittavia blanketteja ja kiikuttanut henkilöstöasioista huolehtivien ihmisten luokse.
Jos kaikki menee kuten Strömsössä, saan aloittaa vuorotteluvapaani maaliskuun alussa.

Jo pelkästään papereiden tekeminen ja allekirjoittaminen oli jotenkin vapauttavaa. Sai ikäänkuin luvan ajatella, että vihdoinkin saa toteuttaa tämän toiveeni. Ihanaa!

Siippa luonnollisesti ahdistui ensin kun arveli, että konkurssi tulee ja talo menee alta, mutta onneksi löysimme asiassa konsensuksen ja pääsimme sopuun. ;)

Muutoin viikko (tai siis yli) edellisen postauksen jälkeen on mennyt samaa matalaa liitoa työn parissa ja kotona olenkin sitten heittänyt aivon narikkaan huolella. Päikkäreitäkin on tullut nukuttua...

Viikon hauskoihin kuuluu ehdottomasti VV:lle ostamani talvitakki. Se on hieno ja kallis ja koiran kuuluisi olla siitä kiitollinen.


 
Ostamani on yllä olevan kaltainen, mutta erivärinen. 
Ostin manttelin korvakuulolta tai pikemminkin silmämääräisesti katsoen manttelia. En siis ollut mitenkään eksaktisti mitannut VV:n selän pituutta, mikä on kriteeri näitä vermeitä ostellessa, mutta tuotteen olisi toki saanut vaihtaa. Kuitenkin onnistuin ostamaan ihan oikean kokoisen ensi yrittämältä. Puin siis kotona manttelin koiralle päälle nähdäkseni, että onhan se sopiva. Olihan se. Mutta mitä tekee VV. Järkyttyi raukka sydänjuuriaan myöten ja hieman toettuaan meni ruokapöydän tuolin alle seisomaan eikä suostunut tulemaan sieltä pois. :D
Aika kauan sain maanitella ja yrittää kertoa, että poistan tuon kammotuksen heti kun neiti vaan suvaitsee tulla pois sieltä tuolin alta. Hassu piski. 
Näinköhän suvaitsee talvella lähteä ulos moisen hienon luomuksen kanssa...

Tässä nyt taas pikaisimmat kuulumiset. Tämä blogivirityksenikin täytti jo kaksi vuotta enkä ehtinyt edes mitään synttäripostausta kirjoittaa. Jospa tämä nyt tästä taas tasottuisi tämä elämä ja kiire helpottaisi. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Ai niin, en todellakaan vietä mitään lihatonta lokakuuta. Mitäs mä sitten söisin? Kun en voi sitä kalaakaan napsia menemään.

11 kommenttia:

  1. Hei onnea, ihania uutisia!

    Tuo takki näyttää epäilyttävästi nyrkkeilyhanskalta ilman sisältöä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Nyrkkeilyhanskalta! Totta kun katsoo sitä koirattomin silmin. :D

      Poista
  2. Onnea 2-vuotiaalle!
    Meillä oli hoitokoira (käppänä) mukana saaressa, ja kun sille puki pelastusliivin, se ei suostunut liikahtamaan askeltakaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Hehheh, käppänä ei ainakaan vaarantanut omaa turvallisuuttaan kun ei kerran liikahtanut mihinkään. :D

      Poista
  3. Minäkin peruutin lihattoman :D
    Mainio juttu tuo sinun sapattivapaasi, todella kiva että pystyit sen toteuttamaan. Ehkä tämä tulevan talven koettelemus menee kohdaltasi sujuvammin kun jo heti maaliskuussa on kiva asia odottamassa. Lisääntyvän valon myötä. Minuakin heti piristi kun asiasta luin.

    Onnea blogille ja onnea VV:lle uudesta rotsista. Se on kyllä hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä ilman lihaa ei ole elämää. ;)

      Kallista se on tuo sapatin toteuttaminen, oikeasti. Onneksi on elämässään ennenkin joutunut penniä venyttämään, että mitenkään uutta se ei ole.
      Pelkkä ajatus tulevasta vapaasta piristää. Luulen jaksavani melko hyvin sinne maaliskuulle kun ajattelen koittavaa vapautta. :)

      Kiitos blogilta. VV:lle pitää vissiin rautalangasta vääntää rotsin hienous. ;)

      Poista
  4. Hieno homma, et sapattivapaa alkaa siintää horisontissa!!

    Eihän kukaan koira ny tollasta rättiä päälleen haluu, oli se vaik kuin kallis. Kaverithan nauraa kuollaksee, nähdessää. ;DDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin on. Voi sitten keskittyä oleelliseen eli vaikka kukkapenkin kuopsutteluun. :)

      Hys, ei saa kertoa VV:lle, että kaverit nauraa. Onneks noi sen kotona olevat kaveritkin kulkevat talvella palttoossa.

      Poista
  5. Oma edesmennyt neitini ei hirveästän palelemisesta huolimatta suostunut koskaan mitään vaatteita pitämään. Yritin vaikka ja mitä: oli neulottua villapaitaa, haalaria, manttelia, kaikki sai täystyrmäyksen. Jos se suostui ne päälleen huolimaan, se ei ottanut askeltakaan vaate päällä, ei askeltakaan. Ja kyseessä siis oli pohjavillaton rotu, jolle oli pakko pukea päälle. Ja tossut oli kaikista pahin, oli oikrasti aika koomisen näköstä kun koira yritti ravistella niitä irti tassuistasn. Ja kun niitä ei sitten käytetty, oli seurauksena se, että tassut paleltui kunnolls eikä kestäny sen jälkeen yli 5 asteen pakkasta. Vanhoilla päivillään neiti sitten luovutti ja tehtiinkin pitkiä ihania pakkaslenkkejä tossut jalassa ja takki päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi bärse tätä (väsyneenä) kännykällä kommentointia :/

      Poista
    2. Toiset koirat vaan on jääriä ihan typeryyteen asti. :)

      Tossujen käyttö on ilmeisesti monille koirille aika kummaa puuhaa. Omilla pitkäkarvoilla olen käyttänyt "kurabuutseja" esim. näyttelyreissujen yhteydessä ja kyllähän ne aika koomisen näköisiä ovat harppoessaan menevään.
      Osa koiristani taas on ollut Suuria Diivoja ja ovat suorastaan rakastaneet esim. sadepuvussa keekoilua. Hassuja ovat. :)

      Ehkä se VV tyytyy kohtaloonsa ja kulkee pompassaan sitten kun on se 25 pakkasta. ;)

      Poista