tiistai 10. syyskuuta 2013

Matalaa lentoa

Kalenterissani mennyt viikko on sujahtanut kuin päivässä. Ei sitä vanha enää jaksa tällaisia rupeamia kovin pitkään kun ei saa minään aamuna nukkua univelkojaan pois. Kaksi viikonloppua putkeen aikaisia aamuherätyksiä joka päivä ei ole ihan meikäläisen juttu.

Viime viikolla lähdin Tallinnaan kokousreissulle keskiviikkoaamuna noin kello kuusi. Tai no, kello kuusi soitin taksin, joten herännyt olin ennen viittä. Siis niin aikaisin, että jokainen huushollin koira kaivautui syvemmälle nukkumapaikassaan ja toivoi ettei akka vaan kohdista huomiota juuri häneen ja pakota heräämään.

Harvoin olen nähnyt Suomenlahtea niin tyynenä kuin se nyt oli sekä mennessä että tullessa. Tallinnassa oli todella lämmintä, illallakin auringon jo laskettua oltiin ihan kesäisissä lämpötiloissa. Perinteisesti reissu oli työntäyteinen, mutta onneksi saimme nauttia vähän auringosta Raatihuoneentorilla sekä tietysti hyvästä ruuasta molempina päivinä.

Työmatkan vuoksi olin päättänyt siirtää viikon toisen paastopäivän perjantaihin. En muista mitä söin... Mutta muistan, että illalla olisi tehnyt mieli vähän herkutella viikonlopun kunniaksi. Tämä siis itselle muistipaikaksi: ei enää perjantai- tai viikonloppupaastoja, ikinä. ;)

Lauantaina olikin taas herätys noin kello kukonpieru kun oli määrä suunnata pörriereiden erikoisnäyttelyyn, joka onneksi järjestettiin melko lähellä, noin puolen tunnin ajomatkan päässä.
Tällä kertaa mentiin vähän kevyemmällä varustuksella, sillä näyttely oli sisätiloissa eli sateeseen ei sen kummemmin tarvinnut  varautua. Harmi, nyt oli niin hieno keli, että ulkonäyttely olisi ollut miellyttävämpi vaihtoehto.

VV oli yksin luokassaan, isommissa tyttöpennuissa ja näin ollen luonnollisesti voitti luokkansa. Kunniapalkinnon sai myös ja pääsi kisaamaan nuoremman pennun kanssa. Tällä kertaa nuorempi vei voiton ja VV oli siis 2. paras narttupentu. Ei huano, sanoisin.

Tässä sitä mennään. Mukana myös meikäläinen. ;)
 
Päivän rusetit
Velipoika olikin sitten karvan verran parempi ja voitti urospennut, mutta hävisi myös samalle mimmille jolle VVkin.

Koko päivähän siellä sitten meni. Olin luvannut kasvattajalle jäädä apukäsiksi esittämishommiin loppukahinoita varten ja kyllähän siellä sai sitten meikäläinen pyörähtää parin sessen kanssa loppukisoissa. Tuomari, ranskalaisissa koroissaan, oli ihan hirvittävän hidas arvostelussaan ja sekin osaltaan vaikutti päivän pituuteen. Siippa ehti ottaa tirsatkin retkituolissaan jossain kohdassa...

Sunnuntaiaamuna olikin jo vähän sellainen Päiväni murmelina -fiilis. Kello soi tasan samaan aikaan kuin lauantaiaamuna ja taas oli määrä lähteä missikisoihin. Vaan tällä kertaa ihan kävellen, joten tavaramäärä minimoitiin sellaiseksi, että sen jaksoi kantaa mennen tullen. Matkaa näyttelypaikalle kotiovelta tuli siis vajaa kilometri. Ihan hauskaa, vaikka täytyy sanoa, että VV oli korviaan myöten märkä kun aamukasteisessa heinikossa matkaansa taittoi. Onneksi aurinko lämmitti ja kersa saatiin kuivaksi ennen kehään astumista. Vuorossa siis viimeinen kerta pentuluokassa.
Muita pentuja ei ollutkaan kuin VV ja velipoikansa. Molemmat saivat kunniapalkinnon, vaikka olinkin varma, että sitä ei tältä tuomarilta VV:lle tipu, ja pääsivät jälleen kerran kisaamaan vastakkain. Veli veti pitemmän korren (taas) ja oli rotunsa paras pentu, joten VV:n tassuun jäi sitten se VSP-pennun palkinto. Olin kovin iloinen tästä, sillä odotuksia ei tosiaan ollut ja velipoika on kyllä selkeästi valmiimpi kaikin puolin kuin meidän tirppa, joten oikeinpäinhän se meni. Kirjallisesta kritiikistä voidaankin sitten olle montaa mieltä, mutta jääköön se mielipide nyt näpyttelemättä... ;)

Sunnuntain rusetit ja pytty

Vielä poseerausta lauantailta.
(onpas mulla ryppyinen paita... :-/ )

Jäimme vielä hengailemaan näyttelyalueelle kun halusin pitkästä aikaa katsastaa noiden partapaimentenkin arvostelun. Kotiin ehdittiin passelisti formulaa katselemaan.
Päivä oli ihanan lämmin ja suorastaan helteinen, että olisi voinut vähän köykäisemminkin pukeutua jos olisi tajunnut. Vaan aamulla oli vain neljä astetta lämmintä kun käväisimme koirien kanssa lenkillä, joten ihan ei tullut ajateltua, että muutaman tunnin kuluttua on yli 20 astetta lämmintä.

Eilinen oli taas paastopäivä ja täytyy sanoa, että aika rutiininomaisesti se alkaa jo sujua. Enää ei ajattele koko aikaa ruokaa tai sitä, että ei saa syödä. Aika hyvin on löytynyt päivän kalorimäärän täyttävät eväät, vaikka eilen illalla vähän varioin siitä normaalista keitetystä kananmunastani. Koskapa valmiina oli jo yksi keitetty muna, en jaksanut toista ruveta keittelemään kun ei kotosalla ollut muita syöjiäkään kuin minä. Niinpä ratkaisin "lisäsyömiset" syömällä yhden hapankorpun sellaisenaan ilman mitään ja toisen sipaisemalla päälle ihan pikkuisen ruohosipulimaksapasteijaa. En sen kummemmin ruvennut laskeskelemaan kaloreita, mutta perstuntumalta sanoisin, että skaalassa pysyttiin aika hyvin. Yhdessä hapankorppusiivussa muistamani mukaan on muutama kilokalori ja tuskin se pieni nokare maksapasteijaa romahdutti korttitaloa.

Tämmöistä meillä täällä. Jostain pitäisi löytää aikaa pihalla möyrimisellekin kun pitäisi ryytimaa kääntää syyskuntoon. Ja sienimetsäänkin pitäisi mennä katsastamaan jossain välissä tarjontaa. Vaan ensi viikonloppu on pyhitetty hevostelulle Stadikalla, joten muut asiat siirretään eteenpäin.

11 kommenttia:

  1. Tuo koiruus on niin syötävän suloinen. Ei, en syö koiria, mutta jotenkin nyt tuo sanonta sopi. Rapsutuksia hienoista palkinnoista (en ymmärrä niistä mitään, ei ole koiraa koskaan ollut)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni kakku päältä kaunis... ;)
      Ei vaan, kyllä se on aivan hurmaava myös luonteeltaan vaikka välillä voisi hieman vähemmän vahtia niitä putoavia lehtiä...
      Koiranäyttelymaailma on vähän moniselitteinen ja -säikeinen. Sitä on helpompi selittää jos voi samalla seurata kehässä tapahtuvaa arvostelua. :)

      Poista
  2. Onnittelut koiruuksille ja kyllä siinä onkin sitten saanut mennä eli ei mitään liioittelua tuo otsikointi.
    Päivät ovat olleet tosi lämpöisiä (joskin nyt kai kylmenemään päin) ja se on tiennyt lievää vaaterumbaa kun aamulla on muutama aste ja päivällä suoranainen helle. Koiruuksista vielä sen verran, että oletteko ajatelleet ryhtyä oikein kiertämään noita näyttelyitä vai pidättäydyttekö "silloin tällöin"- tahdissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mutta täytyy todellakin todeta, että ei sitä vanha enää jaksa samalla tavalla joka viikonloppu näyttelyissä riekkua kuin ennen! Ennen maailmassa sitä oltiin miltei jokaisena kesäviikonloppuna näyttelyssä ja parhaina kahdessa, toisessa omien koirien kanssa ja toisessa töissä. Huhhuh...

      VV on minulla kasvattajan kanssa yhteisomistuksessa, joten kyllähän sen kanssa jonkin verran tullaan näyttelyissä käymään, mikäli se osoittautuu sellaiseksi miltä se nyt vaikuttaa. Toki tällaisessa trimmattavassa rodussa karva vähän säätelee näyttelykäyntejä enkä suinkaan aio kaikkia viikonloppujani (enää nykyään) näyttelyissä viettää.
      Että hyvällä sykkeellä ilon kautta, koska jos se ei ole kivaa, se ei ole enää harrastamista. ;)

      Poista
  3. Tyylikäs askellus ja hieno ojennus ! :)

    Koira-asia on taas nostettu pöydälle Siskon perheessä. Arvaat, että meiltä löytyy asialle tanakkaa kannustusta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja keskittynyt korvankääntö! Se on välillä vähän olevinaan toi piski, nyt etenkin kun se on keksinyt mikä on kupletin juoni noissa "missikisoissa". ;)

      Arvaan, että kannatatte lämpimästi! :D
      Jos kiinnostaa tuollainen pienikokoinen ja isoegoinen pörrieri, niin tiedän oikein hyvän kasvattajan jota lähestyä. ;)

      Poista
  4. Voi ihkuliini miten hän on sievä ja soma <3

    Oletko huomannut omissa fiiliksissä mitään muutosta tuon paastohommelin edistyesssä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tänään siitä tulee naku! :D
      Karva on jo niin kypsää, että jää melkein silittäessä käteen. Se b&t:n huono puoli punaiseen verrattuna.
      Pitää käydä hommaamassa joku haalari sille kun en tajunnut, että olisin voinut heilutella kutimia jo aikaisemmin ja varautua. Noh, ehkä kuitenkin neulonkin lisäksi jonkun loimen kun löysin yhden tosi kivan mallin. Vaihtelua iänikuisille villasukille. :)

      Siis huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen siitä ihka ensimmäisestä paastopäivästä. Kyllä olo on jotenkin "keveämpi" ja parempi tai sitten kuvittelen vaan. Ehkä pitää kuitenkin nyt ainakin se kuukausi mennä, että tulee rutiini ja sitten voi ehkä summata tuntemuksiakin paremmin. Joka tapauksessa se paastopäivä ei ole enää mikään peikko. Melkein voisi jo sanoa odottavansa paastopäiviä kun tulee kuitenkin etukäteen melko tarkasti suunniteltua se, mitä aikoo paastopäivänä syödä.

      Poista
    2. No mutta tuohan suorastaan kannustaa jatkamaan ihmiskoetta pidempään. Kaikki minkä oman olonsa korjaamiseksi voi tehdä, kannattaa tehdä.

      Kuvia sitten niistä villasukista :D
      Mä just kuvia katsellessa mietin, että miten toi turkki laitetaan, terrierillä kun on rotuun katsomatta aina se Turkki. Ja se Turkki vaatii huoltoa ja alasajoa ja elvytystä ja ties mitä. Eli nypitään, ei leikata? Onko punaisen karvan olomuoto erilainen?

      Poista
    3. Viime yönä nukuin kuin tukki, maha ei kurninut nukkumaan mennessä eikä aamulla ollut meganälkä. Ihanaa! Toivottavasti tässä joku kilokin karisee... Tosin tänä iltana aion hemmotella itseäni juustoilla ja punkuilla kun huomenaamulla ei tartte vekkarin kanssa herätä.

      Loimesta voin laittaa kuvaa kunhan saan aikaiseksi. VV:n kanssa tarkistettiin aamulla lanka- ja puikkovarasto, ja todettiin että lankaa on mutta ei oikean kokoisia puikkoja (mihinköhän nekin on joutuneet).

      Turkki on nypittävää mallia. Käytännössä mitään muuta ei leikata kuin häntä- ja tassukarvat. Jotkut leikkaavat korvien reunat jos eivät nyppimällä tule tarpeeksi siistiksi. Tuolla elukalla on tullut ainakin tähän mennessä. Jalkojen "hapsutkin" nypitään. Ohennussaksella voi vähän tota kylkipehkoa käsitellä jos se on kauhee tursuke. Ja siis nypitään kun karva on kypsää (jää käteen). Näillä b&t:llä se karva pitää tosiaan välillä ottaa kokonaan alas, mutta punainen on laadultaan yleensä paljon karkeampaa, suorastaan harjasmaista, joten se pysyy kuosissa helpommin ja sitä voi "rullata" paremmin.
      Olipas sekava selitys, toivottavasti siitä sai jotain tolkkua. :)

      Poista