perjantai 16. elokuuta 2013

Tik tak

Kello käy ja aika vierii. Eilen sitten oli taas se päivä vuodesta kun vanhenin vuodella. Ei tuntunut miltään, taaskaan. Oikeasti, en ole koskaan kokenut minkäänlaista ikäkriisiä. Sitä ei lasketa, että joskus teini-ikäisenä halusin olla vanhempi ja suorastaan odotin että vanhenisin. Mutta sellaista "apua, mä oon vanha!" -ikäkriisiä en ole vielä kokenut. Ehkä senkin aika joskus koittaa.





Täälläkin purin tuskaani siitä, että en ole keksinyt mitään, mitä pyytää lahjaksi. Mutta yhtäkkiä minulla välähti, että olen haikaillut rannekelloa, jonka näyttämän ajan näkisin ilman silmälasejakin. Toisin sanoen, isohkolla kellotaululla. Mikäs sen sopivampaa, kellot ovat kivoja ja viimeisimmästä "arkikellostani" on ollut patteri loppu jo pidemmän aikaa, mutta en saamattomuuttani ole saanut aikaiseksi vaihdattaa siihen patteria. Positiivisena puolena rannekellottomuudessa on ollut se, että eipä ole jäänyt kellosta rusketusrajaa käteen tänä kesänä. ;)

No, Siippa ilahtui kun osasinkin esittää lahjatoiveen ja yhdessä kävimme ajannäyttäjän hankkimassa. Se on tällainen:



Fossiilille fossiili! Kyseisen kellon merkki on nimittäin Fossil. :D 
Jos tuollaisen tuotemerkin tuotteen saisi lahjaksi ilman, että olisi itse ollut valitsemassa, voisi pohtia mahdollista vittuiluaspektia antajan taholta. ;)

Kovin tyytyväinen olen uuteen aikarautaani. Punakullan värinen, ruostumatonta terästä ja kahden vuoden takuulla. Tässä kohdassa siis materialisti iski meikäläiseen. Juu, myönnän, että aina silloin tällöin jonkinlainen turha materian himo ottaa minusta vallan, mutta onneksi niin ei käy usein.


Tänään aion hieman marinoida itseäni punaviinissä Siipan grillatessa ja onneksi viikonloppu on vapaa riennoista, että voin rentoutua ja lepuuttaa tätä vanhentunutta ruhoani. Sää näyttää ainakin tällä hetkellä lupaavalta.

13 kommenttia:

  1. Ei ole mitään kriisiä - ikäkriisi mukaan luettuna -, joka ei ratkeaisi shampanjalla. Testattu on !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeuassa. Shampanja toimii lohduttajana monessa asiassa. ;)

      Poista
  2. Myöhästyneet onnittelut! Ei rannekello minun mielestäni mitään turhaa materialismia edusta. Sehän on jokapäiväinen käyttöesine. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)
      Onko se turhaa kun omistaa jo ennestään muutaman rannekellon? Vanhaa pitäisi käyttää niin kauan, että se on käytetty loppuun, joten... ;)

      Poista
  3. Myöhästyneet onnittelut!!! Hieno kello.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mustakin se on hieno ja mikä parasta, ajan näkee ilman rillejäkin. ;)

      Poista
  4. Myöhäiset onnittelut. Lahjakello on hieno, enpä olekaan ennen nähnyt punakullan väristä kelloa.
    Minulla on iänvanha seiko, viime vuosituhannen loppuvuosilta. Nyt siitä on patteri finito ja tekisi mieli investoida uuteen aikarautaan. Ihan vaan vaihtelun vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Joo, samanlainen ajannäyttäjä oli myös hopeanvärisenä, mutta ei se säväyttänyt ollenkaan samalla tavalla.
      Minullakin oli ehkä sitä vaihtelunhalua enemmän kuin oikeaa tarvetta. Vanha arkikello on niin tavallinen ja varmaan samaa ikäluokkaan sinun Seikosi kanssa.

      Poista
    2. Muistatko ne muoviset Swatchit? Tarjonnasta oli vaikea valita kun sitä valikoimaa oli ihan älyttömästi. Ja muistaakseni päädyin valkoiseen. Se otti sitten väriä hajuvedestä (!) ja värjäytyi iljettävän vihreäksi ranteen kohdalta.

      Nyt pitäisi hommata kyllä joku sporttikello, semmoinen hikeä kestävä sekuntiviisarilla varustettu versio. Cittarin mainoksessa oli jotain sen tapaisia, hintaa 19,90. Ehkä ostan :D

      Rakkain kelloni ikinä on ollut kaverin tuoma Disneyland -tuliainen. Aito Mikki Hiiri -kello jossa Mikin kädet olivat viisareina. Se oli pieni, siro ja kaunis. Tipahti ranteesta Espoon saaristossa Pentalan laituriin. Veteen :( Vieläkin v-tuttaa kun muistan sen kellokaunokaisen.

      Poista
    3. Joo, mulla oli muistaakseni joku sinisen kirjava ja siitä rannekkeesta lähti väriä... Laatukamaa, selvästi, sen osoittaa sinunkin kokemuksesi! Sain lahjaksi, senkin.
      Eikös ne nykyäänkin ole taas muotia tai ainakin jotkut sen tapaiset muovikellot? Tai ehkä ne on just noita, joita olet Cittarissa nähnyt. :D

      Mä muistan noi Mikki-kellot! Mun yhdellä kaverilla oli sellainen kun olivat asuneet Ameriikassa isän työkomennuksella vuoden tai jotain sellaista. Ja mä olin niiiiiiin kade siitä kellosta!!

      Oma ensimmäinen rannekelloni, jonka taisin saada 7- tai 8-vuotislahjaksi, oli taulultaan tummanvihreä Leijona ja siinä oli myös vihreä nahkaranneke. Hmmm... merkki täsmää horoskooppiin ja lempivärejäni on tuollainen tummanvihreä. Että hyvä valinta lahjan antajalta jo tuolloin. ;)

      Poista