perjantai 2. elokuuta 2013

Sinne meni!

Nimittäin heinäkuu ja sen mukana kesäloma.
Mieleen pulpahti eilen aamulla muutama kysymys: 
- Olinko todellakin neljä viikkoa lomalla?
- Ja jos olin, niin mihin se neljä viikkoa katosi?

Eilen oli ankea paluu arkeen kellon pärähtäessä siinä seitsemän korvilla. Minuakin järkyttyneempi taisi kylläkin olla VV, joka varovasti nosti päätään ja katsoi minua sellaisella et oo tosissas -ilmeellä. Sekin oppi tähän kummalliseen lomarytmiimme jossa nukkumaan mennään aamuyöstä ja goisataan ainakin kymmeneen ilman mitään ongelmia. Vaan nyt se on sopeuduttava arkeen. Työnantaja ei ehkä ilahdu jos töihin ilmestyy vasta puolen päivän aikoihin...

Loman viimeiset päivät sujuivatkin hektisissä merkeissä. Maanantaina naitu sukuhaara poistui kotiinsa (onneksi) ja oli aika nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta. Toki, jottei selkä liian hyvään kuntoon pääsisi, päätin vielä käsitellä yhden terassilla majailevan hyllykön puunsuoja-aineella ja sen kanssa kyykkiessä takajalka vähän alkoi vähän valittamaan.

Tiistai meni lähinnä valuessa kotona siten, että katselimme rästiin jääneitä tallenteita ja yhden leffankin. Illalla oli aika suunnata VV:n kanssa kasvattajan luokse trimmauspuuhiin. Luonnollisesti se taas oksensi mennessä, joten ehkä pitää soittaa eläinlääkärille ja pyytää resepti (kalliiseen) pahoinvointilääkkeeseen, että päästään tästä harmista eroon. Penskasta sukeutui ihan särmän näköinen etevän kasvattajan käsittelyssä ja huomenna on sitten sen ensikoitoksen aika. Mutta siitä sitten myöhemmin mikäli jotain positiivista raportoimisen aihetta häppeningistä koituu...

Keskiviikkona naidun suvun kanadanihmeet olivat tulossa isolle kirkolle saattelemaan tanskalaisvahvistustaan kotimatkalle, joten olimme sitten lupautuneet tapaamaan heidät kaupungilla. Ihan kivaa oli, mutta noin viimeiseksi lomaillaksi luiskahti vähän turhan myöhäiseksi kotiinpaluu. Aamulla ei todellakaan naurattanut kun kello soi. Vaan onneksi tänään on jo perjantai, joten lyhyellä kitumisella aloitettiin tämä työrupeama.

Tänään ajattelin kuvata gladioluksiani illalla kunhan kotiudun ja jos ei sada. Nyt näyttää todella harmaalta ainakin täällä työmaan seutuvilla.

Lopuksi laitan teille kuvan, kuinka meillä koirilla hoituu nukkumapaikan hierarkia päiväunien aikaan. 

Mutkakoira

Kahden kerroksen väkeä

JälkiJuttu:
Tiedoksi kaikille Hengenvaarallinen saalis -haulla tänne eksyville, että kohta se on täällä. Uusi kausi nimittäin kun ovat saaneet sen nyt Jenkkilässä näytettyä. Nyt tulee uusia spesiaalijaksoja muutama ja eiköhän elokuun lopulla päästä jo nauttimaan uudesta Beringinmeren ravustuskaudesta Discoveryllä (siis jos ette ole jo spoilanneet katsomalla netistä etukäteen).

4 kommenttia:

  1. Onko loma koskaan riittävän pitkä? En muista sellaista olotilaa kokeneeni. Meidän ei onneksi tarvinnut hyysätä sukuja tänä kesänä, mutta esiteinissä on ihan riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei varmaan ole. Kollegan kanssa tuumittiin, että kesäloman pituus pitäisi määräytyä virkavuosien mukaan. Että mitä kauemmin on ollut hommissa, sitä pidempi kesäloma olisi. ;)

      Poista
  2. Ihastelin koiruuksia ja toivotan mukavaa loman jälkeistä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)
      Kyllä se tästä taas kun päästään rutiineihin kiinni.

      Poista