sunnuntai 4. elokuuta 2013

Prinsessan päivä parrasvaloissa

Ei, en puhu itsestäni, minähän olen jo kuningatar. ;)
Kyseessä on siis tuo karvainen prinsessamme eli Virallinen Valvoja, joka suoritti eilen debyyttinsä koiranäyttelyareenoilla varsin helteisessä säässä. Onneksi edes tuuli ja kasvattaja raahasi telttansa mukanaan paikalle. Alla kuva pääosan esittäjästä pahaa-aavistamattomana perjantai-iltana.


Koskapa neitikoira on viime aikoina voinut autossa todella pahoin, yritin liennyttää pahaa oloa laittamalla kuljetusboksiin vällyjen väliin kylmäkallen hieman viilentämään. Eipä auttanut. Vaikka matka kesti vain 25 minuuttia tuli yrjö. Tasan 15 minuuttia lähdön jälkeen. Kiva. 

Näyttelypaikalle päästiin kuitenkin kutakuinkin kunnialla. Päätimme pitää piskin kopassaan ja selvitellä oksennuksen aiheuttaman katastrofin kunhan päästään kehän reunalle.
Onneksi tilanne ei ollutkaan kovin paha ja pienellä vesi-pyyhe-yhdistelmällä selvittiin. Jännittäväähän tämä oli VV:n mielestä, sillä se ei ole koskaan nähnyt yhtä montaa koiraa kerralla. Joillekin piti vähän pöhistä ja toisia vaan tuijoteltiin siten, että olisi ollut kiva mennä painimaan.
Kasvattajakin raahautui paikalle mukanaan VV:n velipoika. Veli olikin sitten sitä mieltä, että tuommoiset siskot joutaisi vaikka lahdata. Niin oli poika pahana eikä meistä kukaan oikein ymmärtänyt miksi. Ehkä sille oli jäänyt jotain hampaankoloon pentulaatikkoajoista, mene ja tiedä.

Lopulta pitkän odotuksen ja muiden rotujen tuijottelun jälkeen tuli meidän rotumme aika. Ensin velipoika pyyhkäisi kehään kasvattajan kanssa ja me odottelimme vuoroamme. Sanottakoon, että en muista koska minua olisi viimeksi jännittänyt niin paljon koiran kanssa kehään meneminen...
Sitten oli meidän vuoromme astua valokeilaan. Prinsessa seisoi pöydällä ja maassa varsin mallikkaasti ja sipsutteli sivistyneesti vaaditut kuviot. Kunniapalkintoa pukkasi ja pääsimme kisaamaan veljeä vastaan.
Tällä kertaa velipoika veti pidemmän korren joten prinsessa sai tyytyä olemaan vastakkaisen sukupuolen paras. VV:n arvostelu oli oikein hieno ja itse olin kovin tyytyväinen kokonaisuudessaan pikku prinsessamme käytökseen koko tapahtuman aikana. Tästä on hyvä jatkaa uusiin haasteisiin. :)


Illalla uni maittoi niin esiintyjälle kuin esittäjällekin.

2 kommenttia:

  1. Voi miten hienoa! Onnittelut täältä meiltä ja erityisesti Peetulta. Jospa jonain päivänä nuo kaksi huimaa kohtaavat ryhmäkehässä :D

    Hurjan söpö ipanuus tämä VV.
    Velipojan angstailut kuuluvat varmaan ikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. :)
      Toivotaan ryhmäkohtaamista tulevaisuudessa, vaikka pessimistinä (ja useamman nartun omistaneena) sanoisin, että jos ROPista päästään kisaamaan (edes joskus), niin useinmiten voiton vie uros... Vaan katsotaan nyt, mikä kehien partaveitsi tuosta sukeutuu kunhan vähän aikuistuu. :)

      Hauska kakara on VV vaikka välillä ei meinaa emännän huumori ihan kestää kaikkia tempauksiaan. ;)
      Mutta sehän näissä pikkupiruissa viehättää, ovat kainalokokoisia ja isoluonteisia otuksia.

      Poista