sunnuntai 11. elokuuta 2013

Missikisoissa taas

Nälkä kasvaa syödessä, niinhän sitä sanotaan. Tai harjoitus tekee mestarin. 
Kun kävin viimeksi trimmauttamassa VV:tä kasvattajalla ennen viime viikonlopun näyttelyä, ehdotti hän, että mekin lähtisimme rotujärjestön epäviralliseen näyttelyyn, joka järjestettäisiin kesäpäivien yhteydessä Inkoossa.
Tuohon epäviralliseen näyttelyyn oli nimittäin kutsuttu arvostelemaan Tanskasta asti pitkän linjan kasvattaja ja ilmoitettuja koiria siihen mennessä oli todella vähän. Tuumasimme, että mikäpäs siinä, kympillä luettelon täytteeksi ettei ole niin noloa rotukerhollekaan sitten ja onhan se hyvää harjoitusta VV:llekin noin kehäkäyttäytymisen ja -rutiinin kannalta.
Tänään oli sitten se päivä kun piti lähteä katselemaan rotutovereita ja samalla vähän poseeratakin.

Aamulla VV tekikin ihan ennätyksen, sillä emme olleet ehtineet taittaa matkaa kuin viisi minuuttia kun se jo oksensi ensimmäisen kerran. Eikä se todellakaan ollut saanut ruokaa aamulla. Noin tunnin matkan aikana se oksensi noin viisi kertaa, lähinnä limaa kun ei sitä ruokaa siellä vatsassa ollut. Raukka.

Perille kuitenkin päästiin ja paikkahan olikin varsin viehättävä.
Emännälle taisi vaan tulla pienoinen järkytys kun vilkaisin luetteloon ja totesin, että kanssamme samassa luokassa oli neljä muuta narttupentua. Että ihan kisaamaan joudutaan! Velipoika oli omassa luokassaan yksin ja vinoilinkin omistajalleen, että helppoahan se on tuolleen yksinään.

Koitti sitten meidän vuoromme ja kasvattaja olikin jo pohjustanut, että joukossa on yksi joka varmasti on parempi ja hienompi ja kaikkea. Selvä. Tämähän sai meikäläisen vaan tsemppaamaan enemmän ja keskittymään esittämiseen ja VV:n esiintymiseen entistä enemmän.

Niin siinä sitten kävi, että tuomari valitsi VV:n ykköseksi tästä pentujoukosta loistavan arvostelun kera ja jatkokisapaikka aukesi, sillä näissä epävirallisissa karkeloissa kaikkien luokkien voittajat pääsevät jatkokisaan.
Vähän jouduin tuulettamaan kun voitto selvisi, kyllä se sen verran lämmitti mieltäni, tunnustan. :)

 
Nyt tarkkana ettei mene nami ohi.

Yllä oleva kuva kertoo mielestäni sen mille tasolle olemme jo VV:n kanssa treenailuissamme päässeet. Itse elän koirien kanssa aina sillä filosofialla, että näyttelykehässä koiralla pitää olla kivaa ja sen tulee esiintyä iloisesti ja reippaasti koska se itse niin haluaa ja sitä on siitä palkittu ja kehuttu. Sieluni itkee verta kaikkien niiden koiraraukkojen puolesta, joista on päätetty tehdä näyttelytähtiä keinolla millä hyvänsä. Ja ne keinot eivät valitettavasti aina ole niitä eniten päivänvaloa sietäviä... Jos koira ei pidä näyttelyistä, ei sitä tule sinne väkisin raahata, sillä sellaisessa tilanteessa kellään ei ole kivaa. Itsekin olen ollut tilanteessa jossa on vain joutunut toteamaan, että näyttelyt eivät ole jonkun koiran juttu, olkoon kuinka kaunis tahansa. (saarnaosuus päättyy tähän)

Näyttely jatkui VV:n kasvattajan koirien ollessa hyvässä myötätuulessa ja loppukilpailuissa VV sijoittui narttujen joukossa kolmanneksi (mukana viiden luokan voittajat) häviten omalle äidilleen ja puolisiskolleen (sama emä), joten aika hyvin sanoisin.
Niinpä meillä oli taas kotiintuomisina pari ruusuketta, pokaali ja muutakin palkintoa. 






Hauskintahan tässä kaikessa on se, että Siippa on niiiiiin ylpeä omasta lellimussukastaan. Mies, joka on sanonut, että ei tule koskaan innostumaan koiranäyttelyistä. ;)
Itsekin myönnän olevani hyvin ylpeä "lapsestani" ja annan itselleni luvan leijua hieman, vaikka kyseessä ovatkin täysin epäviralliset tulokset. Odotetaan sitä todellisuuden kolausta sitten kun siirrytään sinne virallisiin luokkiin. Olen monen vuoden jälkeen löytänyt sen kadoksissa olleen koiranäyttelykipinäni ja iloitsen siitä.

8 kommenttia:

  1. Oijoi, Suuren Suuret Onnittelut <3

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta näyttelyhommasta. Sen pitää olla kivaa (etenkin koiralle) ja jos jompikumpi, koira tai isäntäväki suorittaa näyttelyä hampaat irvessä (kirjaimellisesti), se ei pääty hyvin.

    En onneksi tiedä mitään Totisesta Kilpailemisesta. Tänä viikonloppuna näin kyllä riittävästi kireitä leukaperiä ja pahansuopia katseita. Ja sitä supinaa, jupinaa ja rutinaa. Pahaa teki. Saattaahan se olla, että siellä kotona ei-niin-menestynyt koirapolo saa vähän kovempaa käsittelyä kun 'varma serti' meni sivu suun.

    Onnittelut teille vielä kerran, tuosta se lähtee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Joo, näitä on nähty valitettavan paljon, että koira "koulutetaan" tykkäämään näyttelyistä, koska se on niin hieno/upea/mahtava, että ei sitä voi pelkäksi sohvachampiooniksi jättää.

      Minä olen saanut osani Totisesta Kilpailemisesta useammallakin eri tavalla. Enää ei taida mikään meikäläistä hetkauttaa, sen verran on nahka parkkiintunut vuosien saatossa...

      Kiitos vielä uudemman kerran. Siitä se lähtee, seuraaviin kinkereihin on kolme viikkoa. Niin ja pahoinvointilääkkeet on nyt hommattu. Tai siis resepti. Toivottavasti auttavat.

      Poista
  2. Hyvää etiikkaa ja onneksi olkoon renikoista! Nyt vaan kun vielä saisi kaverin oksentelun loppumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos.
      Juu, eiköhän se oksentelu siitä kunhan saadaan lääkitys kohdalleen. ;)
      Täytyy tehdä koereissuja. Hassuahan tässä on se, että se ei oksentanut silloin pienempänä, vaan ongelma alkoi siitä hampaanpoistoreissusta.

      Poista
  3. voi olin iloinen sun puolestas kun luin teidän saavutuksistanne ... tsemppia ettenpäin ... ja koiralle rapsutus ... sinulle halejä

    VastaaPoista
  4. Hienoa, onneks olkoon koiralle ja mammalle!! Enkä ihmettele yhtään menestystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. :)
      Toivotaan, että jatkossakin tulee menestystä kun siirrytään isojen tyttöjen sarjoihin.

      Poista