tiistai 9. heinäkuuta 2013

Pihapostaus

Nyt hylkään nuo haastesanat, sillä niistä mikään viime päiväisistä ei nyt oikein ottanut tuulta alleen meikäläisen päässä. Tai no tuo Sinä osaat! ehkä sopisi tähän, mutta tätä oli tekemässä Siippakin, joten en voi kunniaa ottaa kokonaan itselleni.

Olimme siis loman alkajaisiksi päättäneet, että projekti tai kaksi pitää tehdä, jotta voi hyvillä mielin astua laivaan tämän viikon torstaina. Nyt se osuus on täytetty, huomenna en tee mitään paitsi mietin mitä pitää pakata mukaan ja torstaina koiranjakokierroksen jälkeen onkin lähtö.

Olimme jo pidemmän aikaa halunneet vaihtaa aneemisen ja aikoinaan hätäisesti kyhätyn pienen pihapolkumme hieman leveämpään ja esteettisesti mukavampaan. Mielikuvissamme oli siinnellyt jo kauan liuskekivi, joka on kaunista ja muistuttaa mukavasti Skotlannista, vaikka onkin ihan kotimaista kiveä.

Ajatus on sitten saanut rauhassa muhia jo jonkun pidemmän aikaa ja meillä kummallakaan ei mitään sen kummempaa maanrakennuskokemusta ole, joten pitihän Siipan vähän opiskella tekniikkaa "kirjekurssilla" netissä.

Parin päivän homma se oli, nyt se on valmis ja samalla sain haluamani mehikasvipenkin, joka sulautuu passelisti pihapolkuun.
Ohessa muutama kuva, jotka toivottavasti välittävät sen fiiliksen, joka minulle tulee polkua katsellessa. 
Pahoitteluni rumasta vihreästä muovireunuksesta taustalla, se on naapurin koirien takia kun ne eivät ymmärrä olla leikkimättä hengellään.











Minusta se on hieno, vaikka itse sanonkin enkä kyllästy tuijottelemaan sitä. Ajattelin vielä lisätä pari isompaa kiveä tuonne mehikasvien joukkoon kunhan bongaan sopivialähimaastoista koirankusetusreissuilla. Tuo iso punagraniittilohkare on irronnut tuosta talomme edessä olevasta isosta kalliosta.
Toivon, että mehikasvit selviävät talvesta ettei tarvitse heti uusia kasveja olla ostamassa keväällä.

Liljoista tummanpunaiset ovat jo auenneet, samoin etuoven viereiset keltaiset. Gladioluksetkin näyttävät vähitellen kasvattelevan kukkavanojaan, joten eiköhän niitäkin päästä ihailemaan. Jännittävää taas nähdä tuleeko jotain yllärivärisiä mukaan.

Myönnän, olen jälleen sen ajatuksen äärellä, että piha on liian pieni, vaikka kämppä onkin sopivan kokoinen. Sisäinen puutarhurini on vähitellen ottanut minusta ylivallan ja pääni suorastaan pursuaa ideoita. Pitää vissiin lähteä toteuttamaan niitä ideoitaan naapureiden pihoille. ;)

10 kommenttia:

  1. On hieno, ja makeeta ajatella että ite tehty :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja nimenomaan se lämmittää mieltä, että on ihan omin pikku kätösin tehty. :)

      Poista
  2. olette kauniiksi laittanut ja ihailen sitä, kyllä voitte olla ylpeitä työstanne ... Kiitos kuvista ! Hyvää päivän jatkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä olemme ylpeitä. :)
      Yritän ottaa parempia kuvia vielä kun nuo olivat tuollaisia kännykkäräpsäisyjä.

      Poista
  3. Kivahyvähieno! Vaikka en sua livenä tunnekaan, tuo on niin sun oloinen ja näköinen. Onnittelut hyvästä työstä.

    Jossain vaiheessa minä heittelin onnesta voltteja kun sain pienen rivaripihan. Sitten iski megalomaaninen grandioosi ja pihaneliöt kohosivat potenssiin tuhat. Tai jotain.
    Välillä kaipaan ihan vain pientä ranskalaista parveketta. Semmoista se elämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kyllä, on mun näköinen. :)
      Siippakin oli ihan, et "ahaa, tommpsta tarkoitit". :D

      Joo, muistan, että joskus muinoin parvekekukkien laittaminen tuntui ylivoimaiselta, mutta nyt voisi tehdä mitä vaan. Vaan luultavasti kävisi kuten sulle,että sitten kun sitä lääniä on hehtaaritolkulla, niin eipä hirveästi nappaisi. Elämä on. :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos! Arvostan kommenttiasi erityisesti kun olet tuollainen käden taitojen mestari. :)

      Poista
    2. Ku en viittinny sanoo, et niin hyvän näköin et melkein kateeks käy. ;D

      Poista
    3. :D
      Mut toivottavasti vaan silleen hyvällä tavalla kateeks.
      Selänhän tää(kin) aherrus sitten pamautti jumiin reissun päällä, mutta kyllä se siitä.

      Poista