sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Viikonlopun vetelehdinnät

Saako sanoa, ihan näin aluksi? Saahan? Kiitos. Voi VITTU tota lumentuloa!!! En tiedä kuka tätä toivoo, mutta kyllä piisais jo ihan omiksi ja naapurin tarpeiksi.

Viikonloppu on mennyt enempi ja vähempi viihteellisesti. 
Perjantaina minun oli määrä saada laatuaikaa itselleni Siipan hilluessa jossain poikain jutuissa. Harmillisesti olin juuri ehtinyt kaataa viiniä lasiin kun puhelin soi. Siippa siellä soitteli ja kyseli ajokunnostani. Ohikiitävän hetken olisin halunnut valehdella juoneeni ainakin puoli pulloa punkkua, mutta rehellisesti totesin olevani vesiselvä. Bileensä olivat ilmeisen lyhyet ja kyytiä kotiin kaipasi herra. Eikun baanalle. Hirveä keli, lunta tuiskusi joka suunnasta ja liukastakin oli. Onnellisesti kuitenkin noudin Siipan ja pääsimme onnellisesti kotiin. 
Eli se siitä digiboksille tallennetun oman hömpän katsomisesta, mutta kestin sen kuin nainen, tietysti.

Eiliseksi oli sovittu illallisreissu isolle kirkolle muutaman tuttavapariskunnan ja sen yhden yksinäisen suden kanssa.
Ruokailupaikaksi olimme valinneet muutama viikko sitten avatun Stefan's Steakhouse. Siis se Top chef -ohjelmasta tuttu Stefan, jolla on jo Tampereella ja Turussa entuudestaan kuppila.
Ravintola oli aivan täynnä, kuten arvata saattaa. Ruokaa saimme odotella melko pitkään, mikä toisaalta oli ihan ymmärrettävää, ja kun ruoka tuli, oli se taivaallista. Oman pihvini olisin toivonut hieman lämpimämmäksi, mutta maultaan se oli aivan loistava! Lisukkeena sisäfileköntsälle otin ruusukaalia ja sieniä sekä tattitimjamivoita. Nam!
Taatusti menemme uudestaankin, mutta pitänee yrittää mennä jonain arki-iltana, josko silloin olisi vähän nopeampi serviisi ja lämpimämpi ruoka. 
Tarjoilijapoika kuitenkin oli äärimmäisen ystävällinen ja avulias, mutta ei kuitenkaan mikään megatyrkky.

Illan päätteeksi pyörähdimme vielä Kappelissa (joka on eräs ehdottomista suosikeistani Helsingissä) huitaisemassa Glühweinit ennenkuin tiemme erkanivat. Mukava ilta ja kiva oli vaihtaa kuulumisia taas pitkästä aikaa. Ja olimme myös ajoissa kotona, joten ei tullut mitään morkkistakaan siitä, että olisi puoli yötä hillunut kaupungilla.

Tänään sitten hurjaa säätä uhmaten lähdin uudemman kerran keskustaan Siipan siivellä kun tämä lähti harrasteensa pariin. Siis jumaleissön, mikä myrsky! Ihan helvetin kylmä tuuli, joka meni läpi ja lunta tuiskusi joka suunnasta.
Urhoollisesti kuitenkin paarustin Senaatintorille Tuomaan markkinoiden kojuja ihmettelemään. Paljon oli ihmisiä säästä huolimatta liikkeellä. Tassuun tarttui Ruoveden herkun syntisen ihanaa valkosipulimajoneesia (jouluperinne meillä) sekä uusi hieno katajainen voiveitsi ja äidille ihana käsintehty tonttukynttiläpari.
Rapsuttelin myös muutamaa koiraa myös siinä matkallani ja opastin paria turistia, joita tuntuikin olevan liikkeellä runsaasti. Sitten kävin ikkunaostoksilla Minna Parikan liikkeen luona ja ikkunassa näin aivan ihanat kengät. Onneksi liike oli kiinni! :D

Kuitenkin horjahdin Aleksi 13:n lämmittelemään ja siellä se oli! Uusi, isompi käsilaukku, jota olen etsinyt. Minun onnekseni siellä oli jotkut ihme käsilaukkupäivät ja kaikista (tai ainakin melkein kaikista) laukuista sai 20-50 prosenttia alennusta. Ihan täydellinen päätös sunnuntaishoppailulle siis. :)

Siitäpä sitten lampsinkin takaisin autolle sovitun mukaisesti ja hurautimme Siipan kanssa kotiin.

Vielä pitää viikko raahustaa duunissa ennenkuin loma koittaa. Mutta sitä odotellessa.
Hyvää pyhäpäivän iltaa!    
          

10 kommenttia:

  1. Niin samaa mieltä tosta lumesta. Tämä on niiiin...
    Pitäisi itsekin käydä pyörähtämässä siellä markkinoilla. No ehkä ehdin vielä ensi viikonloppuna..

    Se on aina kivaa kun löytää jotain just, eikä melkeen täydellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markkinat on tosiaan vielä en s lauantaihin asti. Ihan kivaa oli, säästä huolimatta.
      Lumentulo sais kyllä jo loppua...

      Laukku on ihan täydellinen, kokeilin tabin kanssa ja toimii!

      Poista
  2. Aaaah, mä olen avoimesti kateellinen... mutta en todellakaan lumimyräkästänne. Sen sijaan sisäfilepihvi juuri noilla lisukkeilla olisi päätynyt meitsinkin lautaselle :D Minna Parikat joudun vielä joskus hankkimaan. Ne vaan ovat niin hienoja. Yhdet Tarsalat mulla onkin mutta sangen vähällä käytöllä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumimyräkkä luovutetaan mielellään teille. ;)
      Ja pihviateria oli todellakin aika taivaallinen. Toinen vaihtoehto lisukkeeksi olisi ollut paahdetut punajuuret vuohenjuustolla. Vieruskaveri otti, maistoin ja aikast hyvää oli sekin.

      Parikat... mmmmm... En tiedä mitä ne kuolaamani maksavat enkä välttämättä halua tietää. Mutta jonain päivänä... Palvotsä niitä sun Tarsaloita? Silleen, että ne on jalustalla ja sä käyt kumartamassa ainakin kerran päivässä? ;D

      Poista
  3. No nyt täytyy sanoa että olen samaa mieltä lumentulosta, muuhun en voi ottaa kantaa koska Minna Parikat ja Tarsalat (luuletteko että googletan?) ;D menivät yli kuin Vaasan kone. Hyvää pyhäpäivän iltaa vaan kaikille palvojille..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuitenkin kuukkeloit, mutta et vaan kehtaa tunnustaa ääneen. ;)
      Älä kuitenkaan kysy vaimolta, sillä hän saattaa vielä luulla, että olet aikeissa ostaa Parikat tai Tarsalat lahjaksi... Ja siitähän sitä sitten soppa syntyisikin. ;D

      Mut hei, arvaa tuleeks tota lunta edelleen ja ihan taivaan täydeltä! Perkele.

      Poista
  4. Emmää nyt enää jaksa niitä Tarsaloita hiplata, taisin itseasiassa nähdä ne viimeksi kun pakkasin muuttolaatikoita. Taannoin tuli Tarsalan paperikassi vastaan ja siitä muistin. Samassa aarrelootassa ne ovat kuin LV:n pinkit unelmatkin. Niitä sentään yritin kerran survoa jalkaani eräisiin kesäjuhliin mutta eivät mahtuneet enää. Kengätkin kutistuvat kaapissa jos ei niitä käytä säännöllisesti. Onhan tämä kerettiläistä. Onneksi kenkäkokoelmani on sangen vaatimaton. Etenkin tuo helmiä sioille -osasto.

    Ei meillä vaan mitään lunta sada. Tänään näkyi aamulla punainen viiru itätaivaalla, sitten taivas muuttui kusenkeltaiseksi ja semmoisena pysyi siihen saakka kunnes aurinko sai tarpeekseen ja häipyi kenguruiden iloksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että jos omistaisin Tarsalat, Parikat tai LV:t, niin mä en raaskis käyttää niitä. Heti ajattelisin, että nonni, siinä on monen sadan stiflat kulahtaneina meikäläisen sukkahiestä heti kättelyssä.
      Että ehkä mun on parempi keskittyä halpiskorkkareihin vaan ja kuluttaa niitä urakalla. :)
      Ja totta, jalka muuttuu. Tai siis rehellisesti sanottuna jalka levenee vanhemmiten kun paino lepää jalan päällä. Eikä siihen auta edes se, että olis keveä kuin keijukainen. Hitto, olinhan mä, pitkälle yli kolmekymppiseksi!

      Kyllä nyt pitää tehdä joku taika, että tää helvetin lumisade siirtyy teille. Viime yönäkin oli taas tullu lähemmäs kymmenen senttiä. Taidan mennä juttelemaan byroon kiteeläisvahvistukselle, että ottaa lumisateet mukaansa kun lähtee kotipuoleen joulunviettoon. ;)

      Poista
  5. Hahhaaa, se mikä Kiteellä sataa, se meillä paistaa. Näin on ollut ja näin tulee olemaan. Ihan on oma paluumuuttajan sananlasku joka pitää kutinsa aina. Kutostien tällä puolen ei sada silloin kun kutostien toisella puolella taivaalta tulee vaareja raappahousut ammollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No perskule. On meillä yks dirika Joensuun suunnalta. Jos mä sille vinkkaisin? Se lupas kans hilata itsensä perheineen sinne suunnille jouluksi. ;)
      Lupasivat kyllä aika rapsakkaa pakkasta sinne teidän suunnille. Mulle kelpaa tää alla kymmenen, vaikka kai se täälläkin kiristyy. Kiva kun on kosteeta ja kova pakkanen = aika raakaa, muistanet moisen merenranta-ajoiltasi.

      Poista