keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Olin entisessä elämässäni skotti

No niin kuule olin minäkin! Otsikon mukaisella haulla oli tänne eksytty tällä viikolla. :D

Näin joulun lähestyessä sitä ajatus väistämättä pyörii, no, joulun ympärillä tietysti. Minähän aina syvällä rintaäänellä sanon, että en ole jouluihminen ja tänä vuonna olen jotenkin pysähtynyt miettimään, että miksi en ole.
Olen lukenut muutamastakin blogista todellisten joulunrakastajien tekstiä siitä, kuinka eivät voi ymmärtää miksi joku ei voi tykätä joulusta. No daa... Eiköhän tämä ole kaksisuuntainen tie tämäkin. Ihan samalla tavalla minä voin kysyä, miksi joku pitää talvesta, lumesta ja pakkasesta? Tai miksi kaikki eivät tykkää täsmälleen samoista asioista kuin minä, elämä olisi siten niin paljon helpompaa. ;)
Sehän on se erilaisuus, joka tekee oikeasti elämästä mielenkiintoista kun siihen suhtautuu oikein eli kuunnellen ja avoimin mielin. Olen toki itse monessa asiassa varmasti mustavalkoinen, jyrkkä ja ehdoton, mutta suotakoon se minulle(kin), sillä olenhan ihan kuninkaallinen tavallinen siniverinen kuolevainen kaikkine vikoineni ja puutteineni.

Vaan palataanpa siihen jouluasiaan. Todellakin olen viime päivinä yrittänyt analsoida tätä anti-joulu-asennettani. Ja taisin jopa keksiä syyn!
Se on osittain tämä helvetillinen markkinameininki joulun ympärillä, joka alkaa vuosi vuodelta aiemmin. "Osta, osta, pakko saada, osta, osta!" Lokakuusta asti toitotetaan "vuoden hittilahjaa" jne. Ja kun on se polkaistu käyntiin, onkin aika ripustaa ne helvetin vilkkuvat värivalot parvekkeiden kaiteille ja pihapuskiin, jotka sitten ehkä pääsiäisenä raaskitaan ottaa pois. Ja tiedättehän mitä mieltä olen niistä. Sanoisin, että vähemmän on enemmän tässä(kin) asiassa.


Toisaalta pidän joulusta. Oikeasti, kerätkää vaan ne alaleuat sieltä lattianrajasta. ;)
Pidän siitä hiljaisesta oleskelusta, kotivaatteissa ja villasukissa tukka pystyssä tallustelusta, kynttilöiden polttamisesta, YLEn aattoaamun lastenohjelmista (Lumiukko on ihan klassikko ja näinkin vanhana jaksan sitä katsoa), saunomisesta ja syömisestä kaikessa rauhassa ja muusta monen päivän kiireettömyydestä. Ja siitä, että myös naapurusto hiljenee. Joulu on perhejuhla ja tienoon asujaimisto sulkeutuu koteihinsa tai painuu sukulaistensa luo joulun viettoon. 
Tänä vuonna olen myös kieltänyt joululahjojen ostamisen kaikilta meille aatonviettoon saapuvilta. En halua kenenkään joutuvan miettimään päätään puhki ja sitten ostavan jotain turhanaikaista ja tarpeetonta krääsää. Joulua voi viettää ilman joululahjojakin. Tai ainakin minä voin.

Pidän myös joulukirkosta, mutta viime vuosina olen valinnut aamulla pitkään nukkumisen mieluummin kuin joulukirkkoon kitiseviä lapsia kuuntelemaan lähtemisen. Se on vain omaa mukavuudenhaluani, tunnustan. Olen varmaan tyypillinen suomalainen kirkon jäsen. Tapakristitty. En vastusta uskontoa tai kirkkoa enkä niihin liittyviä rituaaleja, mutta en myöskään pidä itseäni erityisen uskovaisena. 
Olen ehkä maininnut, että äitini on syvästi uskonnollinen vakaumuksen ihminen ja suon sen hänelle (kuten kaikille muillekin), mutta äidilläni on valitettavasti aina ollut kausia, jolloin hän on pyrkinyt "lyömään raamatulla päähän" ja jakamaan omaa vakaumustaan oikein isolla kädellä, ja minua on lapsena raahattu uskonnollisissa riennoissa niin paljon, että tasaisesti jaettuna ne varmasti riittäisivät kattamaan koko elinikäni.  
Ja ovat saaneet aikaan sen, että "pakkokirkolliset" hommat hoidetaan, mutta muuten saa olla.
Myönnän, että äitini "käännytysyritykset" ovat herättäneet minussa suurta vastustusta sillä olen vakaasti sitä mieltä, että fanaattisuus asiassa kuin asiassa on huono asia, ja jokainen uskokoon mihin haluaa, mutta sitä ei pidä väkisin muille tuputtaa. Ja ehkä siitä syystä en myöskään välttämättä ole omalla mukavuusalueellani jos aletaan keskustella uskonnollisesta vakaumuksesta...

Mutta summa summarum: kyllä minä siis pohjimmiltani pidän joulusta. En vaan pidä kaikista sen sivujuonteista. ;)

JälkiJuttu:
Tänään etätyöpäivän kunniaksi voisin vihdoin pätkäistä nimikilpailun päätökseen. Mutta ensin työ, sitten huvi!

6 kommenttia:

  1. Minäkin olen miettinyt, miksen ole jouluihminen ja tulult siihen tulokseen, etten noin yleisesti ottaen ole vain juhlaihminen. En jaksa laittaa pääsiästäkään.

    Pentuna nämä juhlat toki olivat tärkeitä, mutta myöhemmin kiinnostus lakkasi. Työelämässä joulut sun muut juhlat kiinnostivat siinä määrin, että kuinkas paljon vapaata irtoaa tällä kertaa töistä :D

    Luulenkin, että jos minulla olisi lapsukaisia, laittaisin mielelläni joulua ja pääsiäistä ja vaikka mitä. Mutta kun ei ole, niin enpä jaksa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olen kanssasi samaa mieltä, että jos olisi niitä perillisiä, niin varmaan tulisi pakostakin puuhasteltua enemmän juhlapyhien parissa. Mulle joulua (ja talvea) on riittävästi se, että tuikkumeri roihuaa huushollissa ja lyhdyt & ulkotulet ulkona.

      Enkä mäkään ole mikään ehtoisa emäntä joka riemumielin järjestäisi pitoja ja bakkanaaleja. Meillä käy todella harvoin vieraita ehkä juuri tästä syystä. Tuttavien tapaamiset hoidetaan yleensä jossain muualla. ;)

      Poista
  2. En ole minkään ollut ikinä mikään jouluihminen. Nyt vaan on koko hössötys saanut toisenlaisen merkityksen. Tuntuu, että paljon liikkeellä on tonttuja, ihania ihmisiä ja moni asia on ollut tosi hieno juttu, niinkuin sanotaan. Toivon ja haluankin viedä eteenpäin sellaista positiivista suhtautumista asioihin, ei mitään naminami-tyyliä phyi olkoon, vaan sitä, että oikeesti kaverit on ihmisiä ja jouluiloa voi jakaa. Kiva kun olette olemassa, muutenkin, vaikkei olis edes joulu. Muuten, en yhtään tykkää haahuilusta aamutakki päällä villasukat jalassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tonttuja on aina liikkeellä kuten hyviä ystäviäkin. ;)

      En mäkään aamutakki päällä, mutta lököverkkarit. Se on vapaapäivissä ja joulun ajan vapaissa just se ihana juttu, että ei tartte "tälläytyä virastokelpoiseksi" heti aamutuimaan vaan voi olla mörkönä vaikka koko päivän (ja pelotella satunnaisia ohikulkijoita). :D

      Poista
  3. Samoista asioista minäkin pidän jouluna (silloin kun on vapaata). Herätä aikaisin aattoaamuna muiden vielä uinuessa. Laittaa uuniin tulet, sen valmistuessa kinkku paistumaan. Kuunnella hiljaa joululauluja. Nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sinä sen kiteytit hyvin. Rauha ja hiljaisuus, ja se kiireettömyys. Kun normaalina arkiaamuna sitä lähdetään tukka tuubilla etenemään sillä sekunnilla kun silmät aukeavat.

      Poista