keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Niitä päiviä

Tiedättehän sen tunteen kun jo aamulla ennen kotoa poistumista tietää, että tänään ei sitten suju. Ei mikään. Ja vituttaa valmiiksi tuleva päivä. Joo, mulla on tänään sellainen päivä.

Aamut ovat toinen toistaan pimeämpiä ja tänään oli jo siinä kinthaalla, että melkein piti varustautua otsalampulla nähdäkseen polun metsässä kahdeksan aikoihin. Mutta koska tuhnasi vettä, ei siitä lampusta ollut mitään iloa, joten mentiin sitten hämärissä "käsikopelolla".

Eilen illalla nukuin kevyet tunnin päikkärit, jonka jälkeen loppuilta meni hieman usvassa tuutien. Unensaantivaikeuksia ei siis ollut ja luultavasti nukahdin jo ennen kuin pää osui tyynyyn. Yöllä johonkin epämääräiseen aikaan heräsin siihen, että Juniori tuijotti minua lähietäisyydeltä sängynreunalla. Kun tiedustelin, että mikä on, se nuolaisi minua ja kömpi vakipaikalleen sängyn alle. Ehkä se oli häiriintynyt minun Siipan kuorsaamisesta. 
Aamulla odottikin valmiiksi keitetty kahvi, mikä on meikäläiselle arkiaamuna harvinaista herkkua. Meikäläinen kun yleensä nousee ensimmäisenä ylös, mutta tänään oli poikkeus kun Siipan piti lähteä kokoustamaan toiselle paikkakunnalle.

Töihin rantautumisen jälkeen olikin luvassa heti "rattoisa" parin tunnin yhteistyöpalaveri, joka vitutti jo etukäteen. Tiedossa oli "vastapuolen" asenne ja käytösmalli, joka valitettavasti oli entisellään kuten joutui tässä(kin) kokouksessa itse toteamaan. Jouduin käyttämään kaikki itsehillinnän rippeeni, että en huutanut suoraa huutoa vittuperkelesaatanaa ja kysellyt miksi juuri HE ovat niin erinomaisia, että voivat dissata kaikki keskustelunavaukset ja ehdotukset.

Päivä ei siitä jatkunut mitenkään erityisen hyvin. Tuli varmaan vähän turhankin terävästi kommentoitua muutamaa asiaa ja töiden niskaan kaatoa, mutta menköön! Tietävätpä mitä oikeasti ajattelen ja toivottavasti muistavat jatkossa... 

Tämä on niitä päiviä kun toivon, että eläisin erakkona jossain korpikuusen kannon alla ihan isseksein eikä tarvitsisi kenellekään perustella mitään. Tekisi mitä lystäisi ja koska lystäisi.

Sorry avautuminen, pakko oli päästää höyryä, sillä nyt menen seuraavaan palaveriin. Mitähän tämä loppupäivä vielä tuokaan tullessaan... *huoh*

12 kommenttia:

  1. Ei jumangegga, sull on mun luonto!

    VastaaPoista
  2. Suosittelen sinullekin lukemiseksi "Eniten vituttaa kaikki" -kirjasarjaa, se on tuonut lohtua elämääni :D



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitänee hommata omat opukset. Tähän asti olen turvautunut kollegan "käsikirjastoon" ja vertaistukeen. Mutta hienoja kirjoja ovat, lohduttavia kuten sanoit. ;)

      Poista
  3. Kunhan et nyt innostu leipomaan ketään turpaan.. (tosin taidat olla jo kotona tähän aikaan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika liki oli kuule siinä aamupalaverissa, mutta onnistuin hillitsemään itseni, sillä niistä tyypeistä saa saman kuin ihmisestä... Tänään oli todellakin huono päivä, kiitos erityisesti sen päivä ekan kokouksen.

      Mutta ei jotain pahaa ilman jotain hyvääkin. Tänään soitti ihan varteenotettava renkaanpotkija, joka kävi katsomassa ja kokeilemassa koirankuljetusvälinettä. Ja tuntui oikeasti olevan todella kiinnostunut. Eli pidetään peukkuja! :)

      Poista
  4. Joskus näistä tällaisista päivistä on enemmän hyötyä kuin uskoisi, koska suodattimet eivät vaan toimi. Kunpa kaikkina hyvinäkin päivinä saisi sopivan kiukun silloin, kun on pakko sanoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että asioista pitäisi aina puhua niiden oikeilla nimillä, mutta valitettavasti työyhteisössäni kaikki eivät taida olla samaa mieltä. Tai sitten ne ovat vain nössöjä ja kauhistelevat jos sanoo rehellisen mielipiteensä.

      Että meikäläinen saa siis useinmiten olla kieli keskellä suuta ettei tule ihan kaikkia totuuksia töräytettyä. ;)

      Poista
    2. Minäkin haluaisin, että asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä aina eikä vain huonoina päivinä oltiinpa sitten töissä tai vapaalla. En vaan jaksa ymmärtää, miksi joissain tilanteissa pitäisi pehmitellä tietä.

      Mitä jos ne oppis sun tavan, jos laskisit kielen irti?

      Poista
    3. Niinpä. Olen jo pidempään ihmetellyt, että miksei voisi sanoa kuten asia on. Tai no, minä usein sanonkin ja minua varmasti pidetään "hankalana ihmisenä", mutta miksi. Juu, käytöstavat pitää olla, mutta ei kai se estä totuuden puhumista?

      Juuri tällä viikolla eräs työkaveri suositteli minua jatkamaan sijallaan yhdessä toimikunnassa "koska sä olet tarpeeksi ärhäkkä". Tuumasin että niin varmaan, mutta luultavasti olen vain rehellinen. Ja tämä juontaa juurensa ilmeisesti siitä, että olen usein ihan ääneen ihmetellyt tiettyjen kuvien kumartamista sekä sitä, että kaikki työntekijät eivät ole yhdenvertaisia...

      Poista
  5. Tuli vaan mieleen hyvä kommentti tämän aamun Metro-lehden tekstaripalstalta: "Epäonnistumisen mahdollisuus on ilmeinen mikäli kyvytön neuvoo halutonta tekemään tarpeetonta." Näin ainakin eräässäkin duunipaikassa...

    VastaaPoista
  6. Toi on kyllä todella hyvä kommentti. Noinhan se menee. :)
    Siltä palstalta löytyy välillä todellisia helmiä ja toisinaan sellaista shaibaa, että oksat pois.

    VastaaPoista