perjantai 9. marraskuuta 2012

Nenäpäivää, ystävät

Minähän tunnetusti poden puolisalaa huonoa omaatuntoa siitä, että en voi poistaa kaikkea maailman kurjuutta, oikaista vääryyksiä ja suoda kanssaihmisilleni kohtuullista toimeentuloa, jotta kenenkään ei tarvitsisi kärsiä nälkää, elää puutteessa tai kokea kurjuutta. Niin ja venyttää penniä.

Valitettavasti tämä ei ole minun vallassani, sillä ei ole tuota maallista mammonaa suotu niin paljoa taikka jotain hienoa taitoa, jolla voisin maailmaa parantaa. Ainoa keinoni on siis antaa rahaa hyväntekeväisyyteen silloin tällöin vaikka se onkin vain pisara meressä.

Juu-u, tiedätte mihin tämä johtaa. Tänään on taas se päivä vuodesta kun syyllisyydentuntoani koetellaan samalla kun voin nauraa makeasti. Olen nöyrä Nenäpäivän kannattaja, jo kuudetta vuotta. Ensimmäisen vuonna ahdistuin kaikista niistä kamalista inserteistä ja ryhdyin kuukausilahjoittajaksi. Kuulostaa hienolta. No, oikeasti kuukausilahjoitus on kolme euroa, joka näppärästi menee puhelinlaskun mukana ja jokaisen kuun toisena tai kolmantena päivänä saan tekstarin, jossa lukee, että olen Ylen hyvä ihminen. No ei tunnu siltä, oikeasti.
Niinpä Nenäpäivänä syyllisyydentuntoni eskaloituu ja pakko on aina lahjoittaa rahaa. Toivottavasti edes joku hätää kärsivä koditon liimanhaistelijalapsi pelastuu. En tiedä, mutta niin haluan ajatella.

Tämähän ei riitä hiljentämään syyllisyyttä huutavaa omaatuntoani. Ei. Jonkun hyväntekeväisyystempauksen aikaan liityin kuukausilahjoittajaksi Kirkon ulkomaanavulle. Ei sekään tee minusta loistavaa tai edes hyvää ihmistä, mutta koen, että teen edes jotain. Tästä hyväntekeväisyydestä saamani lehden kiikutan aina äidilleni, lukemattomana. Ensimmäisen saamani numeron luin, mutta koska itku tuli sivulla kaksi, päätin, että parempi kun en lue.

Lahjoitan myös satunnaisesti muihinkin keräyksiin, mutta eipä mikään rahan antaminen oikeasti tunnu siltä, että muuttaisin mitään. Haluan toki toivoa, että olen väärässä, mutta takaraivossa on aina se "entäs jos tämä on ihan taistelua tuulimyllyjä vastaan..."

Näinä hetkinä ja päivinä mietin, että millä tavalla miljonäärien omatunto toimii. Onko sellaista? Kokevatko he, että siitä valtavasta omaisuudestaan pitäisi antaa heikompiosaisille? Vai ovatko he niin häikäilemättömiä, että katsovat ansainneensa kaiken eivätkä ole velkaa kenellekään? Nukkuvatko he yönsä hyvin? Kolkuttaako koskaan omatunto? Jos ei, niin miksi ei?

Vastauksia minulla ei ole. Nyt keskityn Nenäpäiväohjelman seuraamiseen ja kolkuttavan omatuntoni vaientamiseen. Eli soitan kohta ja lahjoitan rahaa, sen perinteisen summani.

Mukavaa viikonlopun alkua!

JälkiJuttu:
Nenäpäivä on alunperin brittien keksintö, joten ehkä siksikin kannatan tätä formaattia. Sisällänihän asuu pieni skotlantilainen monarkisti, joten ei ihme että tykkään. ;) 

11 kommenttia:

  1. Itse annan kolikoita lipaskeräyksiin, en osallistu noin aktiivisesti mutta yritän kuitenkin auttaa sen vähän mitä kykenen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja hyvää viikonloppua myös sinulle!

      Poista
    2. Juuri näin, kukin kykyjensä mukaan. Olisi ihanaa jos voisi "missityyliin" pelastaa maailman. Mutta koska se ei ole mahdollista, pitää tehdä se minkä voi.

      Olkaahan lätkiksen kanssa kiltisti älkääkä kiusatko naapureita (paljoa). ;)

      Poista
    3. Mehän olemme aina kiltisti, naapurit vaan ei tahdo aina ymmärtää ;)

      Poista
    4. Niin ne kaikki sanoo ja Lätkis osaa varmaan näyttää tooosi viattomalta. ;-P

      Poista
  2. Voi sinua, sä pelastat maailmaa paljon enemmän kuin noi ökyrikkaat ikinä pystyis. Olisipa kaikki kaltaisiasi niin maailma kyllä oikeasti pelastuisi. Ei se olekaan se määrä eikä se, että meneekö mikään perille vaan juuri se ihmisläheisyys ja vielä johonkin uskominen. Hyvää viikonloppua, olet sen ansainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi. Piti nieleskellä niitä lukiessani. Jos keksisin, miten sinua auttaisin, tekisin sen heti. Eli vinkkaa jos on jotain toteuttamiskelpoista mielessä. :)

      Poista
  3. Tsompi sanoi paljon kauniimmin sen mitä aioin, joten ei lisättävää.

    Ps. muista katsoa tänään "Tanssii TÄHTIEN kanssa"! :)
    Pss. mihis tuo pieni skottilainen monarkisti perustuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos. *katselee varpaitaan*

      Pitää vissiin vähän vilkuilla vasemmalla silmällä "tähteitä" jos olis vaikka jotain sanottavaakin siitä taas. ;)

      Ai pitää selittää? Noh, minähän rakastan Skotlantia, sen kaupunkeja, villiä luontoa, huikeita maisemia sekä skotteja. Niin eikä pidä unohtaa viskiä. Mielelläni viettäisin vaikka puolet vuodesta aina siellä, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Ehkä joskus...
      Noh, skotithan havittelevat itsenäisyyttä irti Britanniasta. Skottimielisenä tietysti kannatan tätä, mutta toisaalta pidän myös Brittihovista, joten vähän ristiriitaistahan tämä on. :D
      Selvittikö?

      Poista