maanantai 19. marraskuuta 2012

Marraskuinen maanantai

Aamulla ei satanut vettä. *jee*
Päivällä paistoi aurinko. *jee* 
Jos voi ilahtua siitä, että katsoo sitä paistetta ikkunalasin läpi toimistohuoneestaan ja miettii kuinka pimeää on sitten kun kotiinlähdön hetki koittaa.

Mitäs vielä... No, siinähän ne ilonaiheet taisivat ollakin. Toisin sanoen, positiivisuus on perseestä, erityisesti maanantaisin. 

Ja jos vahingossa olisi livennyt joku iloisuus-moodi päälle maanantaiaamun kunniaksi, niin kyllä ihan iltapäivälehtien otsikoita vilkuilemalla mieliala laski.
Laskiko kukaan kuinka monta uutista tapetuista/murhatuista ihmisistä löytyi vaikka ihan Iltalehden nettipalvelun etusivulta? Ja siihen päälle putosi joku Tallinnan-laivalta, kuoli, ja joku heilui eilen pyssyn kanssa eteläsuomalaisessa nuorten urheilutapahtumassa.
Että hohhoijaa. Iloista on meno marraskuisessa Suomessa näköjään. 

Tunnustan, että v-käyrä on ollut korkealla miltei koko päivän. Ilman oikeastaan mitään kummempaa syytä. Jotain yleisketutusta varmaan.

Viimeinen niitti masentavalle päivälleni oli istua masentumassa lisää iltapäivällä yhden projektin tiimoilta palaverissa. Se jos mikä olisi ollut ehta paikka pelata vanhaa kunnon hevonpaskabingoa. Rivi olisi tullut pian täyteen, uskon minä. ;)

Ja a-pu-va, koirankasvattajaystävä kolkutteli postilaatikon luukkua ja kyseli, että vieläkö terroristipentu kiinnostaa. Jos kaikki menee putkeen, niin tammikuulla voisi syntyä pesue, josta meille voisi riiviö löytyä. Nyt pitää miettiä taktiikka. Eli pehmitänkö Siipan lopullisesti vai vedetäänkö niin sanotusti "kylmä kalkkuna" -menetelmällä eli kerrotaan sitten kun se pentu noudetaan kotiin. Mielipiteitä? :D

JälkiJuttu:
Varasin ajan sinne pukeutumisneuvojalle. Raporteeraan sitten kuinka sujui. Voihan se olla, että kuolen nauruun tai purskahdan spontaaniin itkuun... No, toivottavasti en kuitenkaan. Mutta jännittää, vähän, ehkä.

 

 

8 kommenttia:

  1. On nämä kelit kyllä aika masentavia, samoin uutiset. Ehkäpä tämä yhteiskunta alkaa olla jo niin sairas ettei noita ampumisjuttuja pidä minään vaan turtuu niihin. Melko selkeitä henkisiä avunhuutoja ne on, ainakin minun mielestäni.
    Vai on koiruus teille kotiutumassa? tee radikaalit; vaadit jotain kohtuunta, sellaista mihin Siippa ei varmasti suostu ja sitten otat sen koiranpennun kyselemättä. Tietysti siitä haloo nousee mutta voit tokaista ottaneesi sen takia että sinulla olisi joku joka huomioi sinut ;D (helvetti kyllä mä olen ilkeä)
    Ei sun pukeutumisneuvojalle tarvitse mennä, se missä on napit on paita ja yksiosainen putki on hame. Lisää ensi viikolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ovat avunhuutoja, mutta kamalia sellaisia.

      Joo, nyt olisi varmaan aika uudelle pennulle, vaikka sanoinkin, että ensin pitää PP:stä aika jättää. Vaan eihän näitä juttuja nyt niin tarkkaan voi suunnitella.
      Siipalle voin myös sanoa, että "toihan on ollut meillä vaikka kuinka kauan, sä et vaan muista". :D

      Ja taidankin ryhtyä käyttämään sun pukeutumisneuvontapalvelua. ;D

      Poista
  2. Positiivisuus on penaalista :( Aina ei oo pakko olla positiivinen jos ei haluu.
    Laimea oli iloni sateettomasta maanantaista, juuri samoista syistä kuin sinullakin. Nuo otsikot sekä paperi- että nettiversioissa ovat jo omassa kauheudessaan turruttavia. Yleensä en osta murhaotsikkopäivinä lehtiä ollenkaan koska en halua lehtien tekevän tiliä toisten henkilökohtaisella surulla. Joo, on tekopyhää mutta pienen ihmisen kapina voi joskus johtaa johonkin.

    MIkä olikaan ärrieristin rotu? Ja annat sen tietysti siipallesi lahjaksi. Niin meille on tullut koiraa ja kissaa ja hyvin toimii. Eihän lahjasta voi kieltäytyä :D

    Pukeutumisneuvojia pelkään, ne tekevät minusta kuitenkin tädin. Toivottavasti sinulle osuu enempi ajan hermolla elävä tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei pysty olemaan positiivinen, ei millään. Ja uutisia kun lukee, näitä tällaisia, niin ei voi muuta todeta kuin että ihminen on ihmiselle susi.

      No sitä australianärrieriä me kaavailemme. Ja tosiaan, vaikka hääpäivälahjaksi (vähän etukäteen), niin eihän se voi mitään sanoa. Kiitti vinkistä! :)

      Se muakin pelottaa, että yrittää tehdä minusta tädin, ikä kun kuitenkin stemmaa, mutta ehkä vastustan pontevasti. Ainakaan mihinkään kamalaan 70-luvun kuosiin tai väreihin en suostu... *brrhhh*

      Poista
  3. Joo, koko ajan tapetaan ja riehutaan, käsittämätöntä. Ja sitten joku hämmästelee, miten emme ole enää (??????????) lintukoto. Koskas ollaan sellanen oltu? Aina on riehuttu ja tapeltu ja tuhottu, länsieuroopan väkivaltaisin maa. Ja kelit on tähän vuoden aikaan mitä on (ovat siedettävät niin kauan kunnes sataa lunta), mutta eiköhän kesäaikaan riehuta vieläkin enemmän? Käsittämätöntä, masentavaa ja oksettavaa. Kun olisi edes vähän kunnioitusta toisia ihmisiä ja toisten omaisuutta kohtaan niin sekin auttaisi meitä kohti parempaa yhteiseloa. Mutta ei.

    Ja koirajuttuun pehmitystaktiikka (pitääkö se sitten sisällään kiristystä tai mökötystä ;D), mutta kyllä ainakin mä toivoisin, että tuontason yhteisistä hankinnoista ja päätöksistä neuvoteltaisiin yhdessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä se "lintukoto-illuusio" on kadonnut sen myötä, että uutisointi on nykyään niin valtaisan nopeaa. Jostain ojanpenkalta kun löytyy joku tapettuna, niin se on heti kaikissa valtakunnan (netti)medioissa toinen toistaan suuremmilla kirjaimilla.

      Jaan kanssasi tämän hämmästyksen, että miksi ei kunnioiteta kanssaihmisiä ja näiden omaisuutta? Kaikkea voi varastaa, rikkoa ja toista voi vetää turpaan sumeilematta ilman suurempaa syytä, jopa raiskata ja tappaa. En ymmärrä.

      Ja vitsi, vitsi toi pehmitysjuttu. Kyllä asiasta on toki keskusteltu etukäteen, mutta Siippaa pitää välillä johdatella, sillä jos tällainen päätös lopullisesti jätetään hänelle tehtäväksi, niin se koira ehtii täyttää viisi vuotta ennen kuin on päätös selvillä. ;)

      Kohtuullista kuitenkin on kuulla häntä, sillä meikäläisten lyödessä muinoin hynttyyt yhteen joutui hän kolmen koiran isännäksi tahtomattaan, ilman omaa syytään ja ilman minkäänlaista kokemusta koiranomistajana olemisesta. Hyvä kennelpoikahan tuosta sukeutui kumminkin. :D
      Mutta en aio tästä nyt hänelle puhua sen enempää ennen kuin on varmaa, että pentuja on edes tuloillaan.

      Poista
    2. Juuri näin. Viisas nainen löytää kyllä koiranpennun kokoisen reitin miehen sydämeen.
      Ja minähän muistin toki rodun heti kun olin edellisen viestini lähtettänyt, hitaat piuhat nääs...

      Marraskuu vetelee ketoon ja kyntää syvällä. Se meille kaamoksessa taapertaville on suotava!

      Luin muuten suurella hämmennyksellä viime viikon Annasta tarinaa kouluavustajasta. Hän ei välituntivalvojana saa puuttua oppilaiden tappeluihin vaan täytyy pyytää opettajakoulutuksen saanut henkilö paikalle erottamaan (tarvittaessa fyysisesti) toisistaan. Eikö toisen koskemattomuus pitäisi oppia jo kotoa? Ei ihme, että tämä yhteiskunta vajoaa aina vain enemmän barbaarien tasolle jos kotona ei haluta eikä osata kasvattaa edes alkeellisia toimintatapoja. Turpiin vaan, ensikertalainen selviää sakoilla :(
      *sorry, tuohduin ja kiivastuin*

      Poista
    3. Ja miehellä taitaa olla jo se koiranpennun kokoinen reitti olemassa sydämessään. ;)

      Siis ei oo totta toi, että kouluavustaja ei saa puuttua!!?? Ihan käsittämätöntä touhua!
      Ja todellakin, en voi ymmärtää, että kotona ei puututa lastensa tekemisiin edes sen vertaa, että toiseen ei kajota fyysisesti eikä henkisesti. Että kiusaaminen on väärin ja pyllystä. Vai eikö ole?
      Lisäksi nämä "käytöskoulun priimukset" muistavat aina sanoa, että ottavat yhteyttä lastensuojeluun tai "et sä mulle mitään voi kun oon alle viistoista". Ei prkl...

      Hyvä, että tuohduit, niin minäkin!

      Poista