keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Huono päivä

Ja siksi käytänkin törkeästi työaikaani kirjoittaakseni vuodatuksen joka ei suostu odottamaan iltaan asti.

Siippa on työmatkalla (taas) ja noina aikoina onnistun aina kukkumaan aamuyöhön asti valveilla ja sen jälkeekin vielä pohdin maailman menoa ja kurjuutta vain herätäkseni väsyneenä uuteen aamuun. Lisääntyvä syksyn pimeys ei auta asiaa ja voinkin julistaa kaamoksen virallisesti alkaneeksi (ainakin omalta osaltani), sillä tällä viikolla on nauttinut kirkasvalolampun annista joka aamu.

Tänä aamuna nuokuin kahvikuppini kanssa aamu-TV:n jorinoita kuunnellen ja pohdin mm. ikääntymistä ja omia läskejäni sekä vanhuuden vaivoja. 
Vien tänään vanhimman koiramme "pattien ihmettelyyn" eläinlääkärille ja siinä aamun hetkenä tunsin hetkellisen surun häivähdyksen siitä, että en tiedä kauanko meillä on vielä "mummelin" kanssa yhteistä aikaa. Ja niinhän se on ihmistenkin kanssa. Äitini viettää muutaman viikon kuluttua 70-vuotispäivää ja on ikäisekseen oikeinkin hyväkuntoinen. Vaan mistä näitä tietää, mikä on kenenkin päivien määrä? 
Isäni kuoli muutama vuosi sitten, toki oli juoppo ja megatupakoitsija, joka sairastikin keuhkoahtaumaa. Ehti päästä sairaalasta kotiin ja viikkoa myöhemmin löytyi kuolleena kotoaan kun keuhkot olivat sanoneet sopimuksen irti... Eli tulipa silloin koettua se, miltä tuntuu kun poliisi käy tuomassa huonoja uutisia. Enpä toivo sitä(kään) kenellekään.
Kuin tilauksesta, soitti äitini ollessani ruokiksella, että "silmälääkärillä tässä olen (ajokortin jatkoa varten), molemmissa silmissä on kaihi. Pitää päättää jonotanko julkiselle vai menenkö yksityiselle, joka maksaa X euroa."  Mitäs siihen sanot muuta kuin, "menet tietysti yksityiselle".
Tästä ajatukseni pongahti takaisin siihen mummelikoiraamme ja sen tämänpäiväiseen eläinlääkäriaikaan. Tuli vähän kuristava tunne ja toivon, että emme saa mitään liian huonoja uutisia. Vaikka totuuden nimissä pitää sanoa, että mummeli-koira on välillä todellinen "pain in the ass" ja aito narttu sanan jokaisessa merkityksessä, niin vaikea olisi kuvitella huusholliamme tämän 11,5 yhteisen vuoden jälkeen... 
Näillä kuviin ja tunnelmiin sitten odottelemaan iltaa ja sitä lääkärikäyntiä. Läskivalitus tulee sitten toisella kertaa, nyt ei pysty. ;)

Mummeli-koira nuorehkona tyttönä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti