Aamusählä

Tänä aamuna tuli taas todistettua se, että en todellakaan ole mikään aikaisten aamujen olento. Tämän tuskan tiedostamista lisää se, että ensi viikolla pitää olla joka aamu kukonlaulun aikaan byroolla sattuneesta syystä, mutta voin kertoa, että helppoa se ei tule olemaan. Etenkin alkuviikosta kun Siippa hilppaisee työmatkalle ja minulla on palloteltavana kolmen koiran ulkoilutus, joista yksi on sitä mallia perässä vedettävä kahden edetessä varsin reippaasti. *huoh*

Mutta palataanpa tähän aamuun. Tänään oli siis ohjelmassa special early bird deal elikkäs töihin ihan vitun aikaisin siinä kukonpierun kantturoilla. Siipan menon takia minäkin jouduin pinnistäytymään siten, että löysin itseni työpaikalta jo klo 8:00! Kasilta, oikeesti! Ei ole ihan minun juttuni kun normaalisti saavun työpaikalle klo 9 mennessä. Tai no, nykyään ehkä siinä puoli yhdeksän ja olen siitäkin ollut tooodella ylpeä kun niin "aikaisin" olen suoriutunut.

Yritin mennä eilen vähän aikaisemmin nukkumaan ja onnistuinkin, mutta kyllä se kello vaan soi ihan perkeleellisen aikaisin.
No, ylöshän se oli noustava ja ryhdyttävä aamurutiineihin, jotka sinällään menivätkin OK kun nyt alkaa olla jo niin valoisaa aamulla.
Pikku pakkanen ilahdutti rekkujakin kun ei tarvinnut mutavellissä kulkea vaan ihan rapsakkaa maata pitkin sai paarustaa.

Kaikki meni ihan hyvin siihen asti kunnes pääsin omalle työpaikalleni ja katsoin peiliin.
Oli jäänyt vähän meikkaus puolitiehen. Rouva oli nimittäin unohtanut ripsivärin kokonaan! :D
Mietin, että mikähän häsmäkkä siihen osui kun moinen pikku viimeistely oli jäänyt tekemättä, mutta ei kai se niin vaarallista ole. Vaatteet oli päällä ja tukkakin kammattuna eikä mitään ulkopuolisia vieraita tiedossa. Todennäköisesti kyseessä oli vain varhaisen aamun aiheuttama aivojumi.
Käydessäni muilla asioilla kävin ostamassa itselleni hätävararipsivärin, joka saa pitää majapaikkaansa töissä. Siperia opettaa.

Hammaslääkäriprojektini etenee vauhdilla. Eilen kävin selättämässä pelkoani aamun aluksi ja huomenna menen seuraavan kerran. Siinä ovat sitten varsinaiset remontit, toki yksi pikku esteettinen korjaus vielä tehdään (minun tahdostani!) ja hammaskiven poistossa on pakko käydä. Kukkaro kiittää laihdutuskuuristaan. Mutta hei, mä tein sen! Olen melkoisen ylpeä itsestäni. Eilen eivät edes kädet hionneet odotushuoneessa ja panin merkille, että siellä ei oikeasti haise hammaslääkärille.

Olen myöskin tyystin unohtanut esitellä teille ihanaisia pieniä villasukkia, joita väsäilin ystäväni lapsille taannoin. Nyt sukkapuikoilla ei ole mitään, mutta toki pari "välikäsityötä" on kesken, joten taidan yrittää saattaa ne loppuun. Haluaisin kovasti tehdä uusia villasukkia, mutta itselläni on jo miljoona paria enkä oikein keksi kelle nyt tekisin. Ideoita (ja lankoja) olisi useampaankin hienoon sukkapariin. Ehkä vain ryhdyn tekemään, kyllähän aika tavaran kauppaa ja lahjoitan vaikka hyväntekeväisyyteen sitten jos ei kenellekään tutulle kelpaa.

Jämälangoista väsätyt, hieman eripariset

Pelkkää raitaa pienelle pojalle, koko 26.

Prinsessan pinkki-valkoiset haitarisukat, koko 22.

JälkiJuttu:
Hyvä Kaisa Mäkäräinen! Hienosti taisteltu eilen! :)

Saavutin vuorenhuipun ja palkitsin itseni

Eilen se sitten oli. Se kammoamani hammaslääkärikäynti.

Aamulla kotoa lähtiessä olin yllättävän tyyni. Ehkäpä siksi, että rauhoittelin itseäni sillä, että edessä on "vain" tarkastus, poraamiset hoidetaan myöhemmin.
Olinkin paikalla noin varttia ennen omaa aikaani ja kyllä vähän vatsaa käänsi kun haistoin sen hammaslääkärin hajun, joka kuitenkin oli yllättävän mieto muistikuviini verrattuna.

Ilmoittauduin ja täyttelin siinä esitietolomakkeen ruksimalla kaikki mahdolliset "pelkään ja pelkään muuten ihan vitusti" -kohdat. 
Hammaslääkäri kutsuikin minut etuajassa huoneeseensa ja siinä vaiheessa olin jo ihan iiiikkkkk!!!-tunnelmissa.

Lääkärillä oli kylmät kädet, mutta hän oli oikein miellyttävä ihminen olemukseltaan ja käytökseltään. Lukaisi blanketin läpi ja sanoi, että "älä huoli, tästä selvitään kyllä".
Tarkastuksen aikana tunnelmaa kevensi se, että lääkärin varsinainen hammashoitaja oli lomalla ja nyt paikalla oli sijainen, joka ei ihan hallinnut käytettävää ohjelmaa. Niinpä jossain vaiheessa lääkäri kuulosti jo hieman ärtyneeltä kun hän saneli huomioitaan hyvää vauhtia ja hoitsu kyseli, että mikäs se edellinen kohta olikaan. :)

Yllätyksekseni purukalustoni ei ollut ollenkaan niin surkeassa kunnossa kuin odotin, sillä välissä oli todellakin usempi vuosi edelliseen käyntikertaan. Kaksi paikattavaa tiesinkin, lisäksi jonkun vanhan amalgamin alla sekä yhden muovipaikan saumassa on korjattavaa. No ehkä hyvä päästä niistä amalgaameista eroon vähitellen ja muovipaikan kuvittelen olevan eräs tietty hammas, joka on vähän vihlonut ja ottanut kaikki kylmät ja kuumat itseensä.

Yhtäkkiä röntgenkuvan tarkastelun jälkeen lääkäri tuumasi, että voisi paikata nyt yhden kun aikaa on vielä reilusti. Siinä vaiheessa meinasi ruveta pelottamaan, mutta lääkäri osasi käsitellä minua mitä mainioimmin eikä mitenkään tehnyt numeroa mistään. Kertoi mitä tehdään missäkin kohtaa ja oli kovin rauhoittava. Lisäksi pidin siitä ettei hän pitänyt mitään moraalisaarnaa liian pitkästä käyntivälistä.
Paikkaus sujui puudutettuna ihan ookoo, vaikka vihaankin sitä jurskisjurskis-poraa. Sanoin poislähtiessäni lääkärille, että hänestä taisi tulla luottohammaslääkärini. :)

Ajan varasin jo seuraavalle kerralle ihan reippain mielin. Vastaanottoihminen ehdotti jo eilistä iltapäivää, mutta kieltäydyin kunniasta ja seuraava keikka on sitten ensi viikolla.

Eikä minulle eilinen iltapäivä olisi käynytkään.

Sillä minähän olin varannut itselleni palkinnon hammaslääkärikäynnistä. Ja kun kerran menee myöhään töihin, niin silloinhan pitää ja saa lähteä aikaisin. Saldomiinukset vain paukkuvat!

Toteutin pitempiaikaisen haaveni ja kävin hankkimassa itselleni geelikynnet. Minulla kun omat kynnet ovat todella pehmeät ja huonot lähinnä tuon psorin takia, niin en koskaan saa omista kynsistäni kasvatettua kauniita ja kohtuullisen pituisia, joita olisi kiva lakata ja näytellä julkisesti.
Näistä tuli todella hienot! Olen niin tyytyväinen, katsokaapa:

 

Olipa muuten hankalaa ottaa omasta kädestään kuva kun tuo puhelimeni ei nyt kuitenkaan ihan pienin kapistus ole eikä siis helposti käytettävissä yhdellä kädellä. :)
Ja huomenna kampaajalle... Keväthuolto jatkuu. ;)

Maaliskuun mainio

Kyllä. Jälleen uusi kuukausi ja uusi mies. Ihanaa kun sattui tuollainen lyhyt kuukausi väliin.

Mitähän sitä nyt sitten tästä maalispojasta sanoisi... Kivat on suihkulähteet taustalla, mistä lienee kuva otettu. Ja toi sixpäkki on kyllä jotain ihan toisesta maailmasta. Khyyyllä mä tykkäsin... Entäs te?

Jälkijuttu:
Hammaslääkärikammoisena varasin vihdoin itselleni ajan, tosin vain tarkastukseen, mutta siitähän se Pandoran lipas avautuu. Saapa nähdä miten sinne suoriudun, mutta pakkohan se on kun on pari vanhaa paikkaa jo sanonut sopimuksensa irti. Pelottaa nyt jo...

Ei voittoa

Yritykseni saada helposti paljon rahaa eivät näytä onnistuvan. Ei tule lottovoittoa eikä Eurojackpot-voittoa, ei. Jokerissa voitin viikko sitten 2,50 euroa. Ai hurja!

Muutoin elämä soljuu omia normaaleja latujaan. Päivät kuluvat töitä tehden, joskin työpaikan ilmapiiri on hieman mollivoittoinen. Yyteet ovat loppusuoralla ja tällä viikolla varmaan kuullaan, että mikä on lopputulos, ainakin tältä erää.

Olen kuitenkin osoittanut olevani suorastaan idioottimainen optimisti ja varasimme reippahasti kesälomareissun lennot sekä hotellit viikonloppuna. 
Tämän lisäksi on varattuna myös keväälle pieni kaupunkiloma, joten rahanmenoa ei voi estää. Vaan mitäpä tuosta, antaa mennä vaan.

Olen myös urakoinut taas villasukkaosastolla ja pieniä lasten sukkia tulee liukuhihnalta. Seuraavaksi on kyllä pakko keskittyä johonkin isompaan ja paksummilla puikoilla kun kädet eivät oikein tahdo kestää noita ohkaisia metallipuikkoja. Vaan kiva niitä on tehdä kun tulevat niin nopeasti.

Huushollissamme on myös yksi uusi koiranomistaja. Nimittäin VV:n kasvattaja päätti jättää jalostusoikeutensa käyttämättä ja antoi minun siirtää koiran omiin nimiini. Samalla ilmoitin Siipan toiseksi omistajaksi, hän kun ei ole koskaan paperilla yhtään koiraa omistanut. Nyt se taisi vähän ylpistyä moisesta "arvonnoususta", mutta palasi maan pinnalle kun sanoin nyhtäväni tästedes kaikki hoidolliset kulut häneltä. ;)

Eipä täällä sen ihmeempiä. Kuukausikin on taas lopuillaan ja kohta pitää esitellä seuraava palomies. Sitä odotellessa viikko sujunee sutjakkaasti.  

On asiakkaita ja sitten on kusipäitä, jotka luulevat olevansa suuria asiakkaita

Päätimme joskus viime viikon puolivälissä, että annamme huushollin kokille lauantaina vapaapäivän kun oli "ystävänpäivä" ja kaikkea.
Täytyy onnitella Suomen Postia, joka vuosia sitten älysi lanseerata amerikkalaisten rakastavaisten päivän ystävänpäivänä. Paljon useamman kortin joutuu lähettämään jos juhlitaan ystäviä kuin jos vain kuherreltaisiin rakastavaisten kesken. No, yhtä kaikki, ei se ole minulta pois jos joku ystävänpäivää haluaa erikseen juhlistaa. Minun ystäväni ovat ystäviä ihan joka päivä. :)

Kokki siis kiitti ja kuittasi, että jossain maksullisessa paikassa pitää lauantaina syödä. Niinpä varasin Isolta Kirkolta rautatieaseman kellotornin läheisyydellä sijaitsevasta ravitsemuslaitoksesta meille pöydän sillä arvelin kyseisen lauantain olevan sesonkiaikaa.
Tarkoitus oli ennen maksulliseen pöytään käymistä vierailla Korkeasaaressa, mutta hyytävä sää pisti muuttamaan suunnitelmia. Suunnistimmekin suoraan ravinteliin käymättä ulkoiluruudun kautta, mutta emme jääneet moisesta potemaan huonoa omaatuntoa.

Pöytävarauksemme olikin osunut näköjään vuoronvaihdon tietämille ja pääsimme heti pöytäämme, mutta tovin jouduimme odottelemaan henkilökuntaa kun ilmeisesti hovilta unohtui kyypparille mainita, että ne tuli jo ja istuvat pöydässäkin. 
Siinä sitä olikin sitten hyvä kuunnella selkäni takana olevasta pöydästä kuuluvaa omakehua ja "maailmanmiehen" elkeitä kun joku "toimitusjohtaja" siellä kehui ulkomaisia ravintolakäyntejään sekä syömiään ruokia tarjoilija-raukalle. Voin kertoa, että en ollut vaikuttunut kuulemastani, joten taisi "toimari" panna vähän omiaan juttuihin. Niin ja paras ikinä syömänsä jälkiruoka oli joku kelaato (siis jäätelö, veikkaan), mutta ei muistanut missä.
Olihan se ihan viihdyttävää, vaikkakin sääliksi kävi tarjoilijaa.

Samaan aikaan ravintolan ovella kävi hirveä kuhina ja härdelli kun ihmisiä lappasi joko kyselemään varaamiaan pöytiä tai kyselemään pääsisikö ilman varausta syömään.
Oma tilanteemme oli jo hyvällä mallilla, saimme tilattua alku- ja pääruokamme sekä juomat, joten ei hätää. Ja palvelukin pelasi ripeästi kun siitä vuoronvaihtohässäkästä päästiin yli.

Nautiskelimme tapaksiamme kuoharin kera kun tarjoilija tuli sanomaan sille takapöydän hepulle, että näiden tulisi siirtyä pois pöydästä kun olivat jo olleet siinä koko varauksen ajan (kaksi tuntia) sekä maksaneet jo syömisensä, ja seuraavat pöytään tulijat jo odottelivat.
Silloin päätti "toimitusjohtaja" näyttää todellisen luontonsa. Oli selkeästi tietoinen, että pöytävarauksen kesto on todellakin sen kaksi tuntia (mikä mielestäni on ihan riittävä jos ei käy mitään kämmejä toimituspuolella), mutta he olivat (kuulemma) päässeet tilaamaan vasta vartin yli, joten herran mielestä heillä on kaikki maailman oikeus olla vähintään se vartti ylimääräistä aikaa pöydässä. 
Tarjoilija ei ollut ihan samaa mieltä (enkä minäkään), jolloin mösjöö kehtasi ruveta vaatimaan kompensaatiota... hohhoijaa, oikeasti! Tarjoilija sanoi, että hänellä ei ole valtuuksia mitään hyvityksiä antaa, mutta voi toki kysyä esimieheltään, mikäli asiakas niin tahtoo. Ja tahtoihan hän. 
Asiakkaan vaimo/seuralainen oli viisaasti häipynyt toiletin puolelle jos siinä kohdassa kun asiakas alkoi avautumaan.

Ehdin juuri kuiskata Siipalle, että eihän sillä idiootilla ole mitään perusteita kompensaation pyytämiselle kun tarjoilija palasi.
Näin kertoi tarjoilijakin herralle, joka vielä kuvitteli jollain tasolla olevansa niskan päällä. Vielä yritti jotain vedätystä, mutta tarjoilija oli tiukkana, jolloin herra ilmeisesti kuvitteli saavansa viimeisen sanan ja kysyi: "Saako tuota teidän vessaa käyttää, vaikka pöytävarauksen aika on jo loppunut?" Tarjoilija osoitti selvää tilannetajua ja sanoi: "Te voitte viipyä siellä vessassa juuri niin kauan kuin haluatte." Melkein vetäisin kuoharit nenään kun rupesi naurattamaan niin paljon.

Katselin "toimitusjohtajan" poistumista ikkunasta ja tuumasin: "sillä on varmaan yhden miehen firma ja siksi se leikkii suurta johtajaa". Nyt oli Siipan vuoro vetäistä kuoharit nenään.

Onneksi seuraavat pöytään tulijat olivat ihan ymmärtäväisiä eivätkä olleen pahoillaan jouduttuaan odottamaan baarin puolella. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Mekin saimme nauttia ateriamme loppuun hyvässä hengessä kuuntelematta mitään idioottimaisuuksia. Ruoka oli hyvää ja palvelu pelasi. Me suoriuduimme varauksemme puitteissa niin, että vielä jäi puoli tuntia "luppoaikaakin". Eli ihan en ymmärtänyt miksei "herra toimitusjohtaja" kyennyt suoriutumaan.

Että on olemassa asiakkaita ja sitten on näitä kusipäitä.

Sairasta porukkaa

Nimittäin joka puolella ympärilläni! Töissä, naapurustossa, kaupassa, eläinlääkärillä.
Tuntuu, että minua lukuunottamatta koko maahan on iskenyt joku helvetin bronkiitti tai vatsaflunssa.

Jopa eläinlääkärini oli ollut viikon sairaslomalla ja kehui konsultoineensa "oikeaa lääkäriä" vaimonsa sijasta (joka myös on eläinlääkäri). Sitä pitäisin jo vakavana sairautena ja toivon, että ei tartu minuun.
Töissä useammallakin flunssa on pitkittynyt ja mennyt keuhkoon. Ihan keuhkokuumeeksi tai sitten "vaan" keuhkoputkentulehdukseksi.
Lisäksi liikkeellä on jotain helvetin ärjyä vatsatautia, joka nostaa kuumeen ja kaataa vuoteen omaksi.

Ei. En halua näistä taudeista mitään itselleni. Nyt ei ole aikaa eikä halua sairastaa. Joten en suostu. Toivon, että tämä appelsiini päivässä -kuurini pitää taudit loitolla.
Eilen illalla ihmettelin, että miksi kurkkua karhentaa ja silmiä kutittaa. Että ei kai vaan... Kunnes tajusin, että lanka joka tällä hetkellä sukkapuikoillani on, on niin pölisevää ja karheaa, että se menee kurkkuun ja silmiin. Olipa huojentava tieto! Ja kun vaihdoin kutimen toiseen, alkoi kutinakin kummasti helpottaa. Täytyypä muistaa vastaisuudessa, että ei osta moista lankaa enää. :)

JälkiJuttu:
Taivaalla oli eilen ja tänäänkin näköjään outo valoilmiö. Aurinko!
Vaikka joudunkin ihailemaan auringonpaistetta pelkästään toimiston ikkunan läpi, piristää se kuitenkin kummasti. Kevät tulee! Kieltäydyn kuuntelemasta säätiedotuksia, jotka kertovat, että loppuviikosta taas kylmenee...

Helmikuu

Sinne meni tammikuu niin että heilahti! Siis todella nopeasti! Olen siis humpsahtanut takaisin työläisen arkeen, jossa päivät seuraavat toisiaan nopeassa tahdissa. Palkkaa ainakin tulee (toistaiseksi), mikä on ihan positiivista taloudenhoidon kannalta.

Mutta asiaan. Uusi kuukausi = uusi mies. Tässä hän tulee, hei vaan herra Helmikuu!

Aika kesäistä näyttää olevan helmikuisessa Oulussa, mutta en minä valita. En ollenkaan! Iloa päivään siskot tämän körilään myötä! :)