tag:blogger.com,1999:blog-8685699178745876725.post4223891389580741075..comments2023-10-03T05:08:22.809+03:00Comments on Ässän hihasta: Kenen on vastuu?- S -http://www.blogger.com/profile/13601631269047375879noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-8685699178745876725.post-72414961648566211772012-08-21T13:06:38.199+03:002012-08-21T13:06:38.199+03:00Huuu... pelottava ajatus vauvafoorumin happaman ma...Huuu... pelottava ajatus vauvafoorumin happaman maidon tuoksuisesta hyökkäyksestä.<br />Ei vaan, ei ne tänne löydä kun en ole missään listoilla. :D<br /><br />Mutta kommenttiasi lukiessani nyökyttelin täällä niin, että meinasi niska niksahtaa.<br /><br />Enkä minäkään ota kantaa erityislasten kasvattamiseen. Sen vain sanon, että se vaatii taatusti ihan hirmuisia voimavaroja ja erityistaitoja. En kadehdi heidän osaansa.<br /><br />Minulla kävi sama mielessä kuin sinullakin. Perheet ovat yksin ja tosiaankin yhteisöllisyys puuttuu. Ennen ei tullut mieleenkään pohtia, että voiko sitä pihalla riehuvaa vierasta lasta komentaa vai ei. Sitä komennettiin, piste. Nykyään ummistetaan silmät ja käännetään selkä. Tai monet tekevät niin, minä en ole vielä sitä tajunnut vaan komennan. ;)<br /><br />Oi aikoja, oi tapoja.- S -https://www.blogger.com/profile/13601631269047375879noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8685699178745876725.post-51321589674169596102012-08-21T12:57:16.263+03:002012-08-21T12:57:16.263+03:00Niin... Nyt ne "jälkimainingit" tekevät ...Niin... Nyt ne "jälkimainingit" tekevät omia lapsiaan. <br />Mutta toi on ihan totta, että suhtautuminen lapsiin varmaankin tosiaan muuttui, kuten mainitsit.<br />- S -https://www.blogger.com/profile/13601631269047375879noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8685699178745876725.post-44963590747564721722012-08-21T11:41:15.137+03:002012-08-21T11:41:15.137+03:00Nonnih, vauvafoorumin mammat kierivät mehuiss... e...Nonnih, vauvafoorumin mammat kierivät mehuiss... eikun käyneissä maidoissaan jahka joku tämän postauksen äkkää :D<br /><br />Vaan kun on täyttä totta joka sana. Amen to that.<br />Hyvin usein sellainen aikuinen joka suhtautuu lapsiin ihmisinä eikä jonain palvottavina jumalankuvina tulee niiden kanssaan paljon sopuisammin juttuun kuin pikkuriiviön omat vanhemmat ikinä. <br /><br />Asia kieltämättä herättää enemmän kysymyksiä kuin kukaan kykenee vastaamaan. En minäkään tajua miksi vanhemmat eivät uskalla sanoa sille lapselle EI ja pitää siitä kiinni huomennakin. Tottakai lapsilla on erilaisia persoonia, osa on taipuisampi luontojaan ja joku villi kulkija kohdusta hautaan. Mutta kyllä jokainen oppii, että kirjahyllyyn kiipeäminen ei ole suotavaa. Jos vanhempi uskaltaa sanoa, että se ei todellakaan ole suotavaa. Ja että ihmisen lapsi ei hemmettivieköön kiipeä kirjahyllyyn. Piste.<br /><br />Minusta varsan, koiranpennun ja lapsenkasvatuksessa pätee tasan yksi sääntö. Ole johdonmukainen. Ole reilu. Ole auktoriteetti jonka sana on laki.<br />Kannusta tekemään, kiitä, kehu ja yllytä vielä parempaan suoritukseen. Virheistä ei kannata niin isoa numeroa tehdä, aika paukapää pitää olla jos ei opi, että pään hakkaaminen pöydän kulmaan tai rautakangen jyrsiminen tekee kipeää.<br /><br />Pitää vielä erikseen mainita, erityislapset ovat erityislapsia ja heidän kasvattamisesta minulla ei ole mitään tietoa. Luulisin, että rutiinit, rauhallisuus ja johdonmukaisuus ovat vielä arvokkaampia työkaluja. Älköön kukaan erityislapsen loppuunväsynyt vanhempi nyt pahoittako sanoistani mieltään. Minä puhun perusterveistä penskoista joiden vanhemmat ovat niin patalaiskoja, etteivät älyä edes ajatella, että heillä on lapsostensa kasvatusvastuu nyt ja aina.<br /><br />Ja vielä yksi ajatus... johtuisiko tämä tapainturmeluksen aikakausi osittain siitä, että nykyisin perheet ovat niin yksin? Ennen koko kylä kasvatti ja naapureidenkin pentuja ojennettiin samalla kuin omia. Nykyisin yksilönvapaus menee kaikesta ohi. Huomaavaisuus, kohteliaisuus ja tilanteeseen puuttuminen ilman pelkoa päällekarkaussyytteistä ovat hiipumassa historiaan.<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Hirnakkahttps://www.blogger.com/profile/10030464601914248960noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8685699178745876725.post-77365723989498739942012-08-21T11:38:38.097+03:002012-08-21T11:38:38.097+03:00Se alkoi joskus 80-luvulla. *Hellä sydän*-kasvatus...Se alkoi joskus 80-luvulla. *Hellä sydän*-kasvatus. Lapsia pidettiin pieninä aikuisina, joita tuli kohdella kunnioituksella ja antaa heidän päästää luovuutensa valloilleen. Meidän lapset oli niitä, jotka vielä kuritettiin, mutta naapurin isä sai jatkuvasti selitellä, miksi hänen poikansa taaskin rikkoi auton ikkunan. Se oli jonkinlainen lasten hippitsunami, jonka jälkimainingit vielä huuhtovat arjen rantoja.Zephyrhttps://www.blogger.com/profile/09979804165991224387noreply@blogger.com