maanantai 17. kesäkuuta 2013

Helsingin maku ja vähän muutakin

Viikonloppuna järjestettiin Helsingin Kansalaistorilla toista kertaa Taste of Helsinki -tapahtuma, joka on omittu meille Euroopan metropoleista kuten Prahasta tai Dublinista.
Koska ruoka on hyvää ja viini myös, emme tietenkään voineet jäädä pois tänäkään vuonna. Vähän pröystäileväähän se on, myönnän, mutta konsepti viehättää kuitenkin.

Lauantaina sää oli suhteellisen suosiollinen vaikkakin kovin tuulinen, mutta vettä ei sentään satanut. Niinpä suuntasimme tuttavapariskunnan kanssa tapahtuma-alueelle mietittyämme pelistrategiaa hetken Vltavassa tuulensuojassa.

Tapahtumahan toimii siten, että alueella voi ostaa messumarkoilla ruoka- ja juoma-annoksia. Markkoja voi ostaa rahanvaihtopisteistä ja yksi markka on yksi euro. Paikalla on monta gourmet-ravintolaa, jotka sitten tarjoilevat tapas-kokoisia annoksia alku- pää- ja jälkiruuistaan sopivaa markkakorvausta vastaan. 
Samaan tapaan eri viinimaahantuojat myyvät tuotteitaan laseittain. Viinilasin saa käyttöönsä panttia vastaan ja pantin saa takaisin kun palauttaa lasin. Tai vaihtoehtoisesti voi pitää lasin itsellään jos se sattuu niin kovasti miellyttämään.

Tapahtuma oli petrannut kovasti viime vuodesta, mutta vieläkin jäi parannettavaa. Ruoka oli hyvää, mutta valitettavasti miltei jokainen ravintola oli päätynyt valitsemaan pääraaka-aineekseen jotain sian osaa. Niinpä kattaus oli aika samanlainen kaikilla ja tämä oli niitä harvoja hetkiä kun aidosti surin kala-allergiaani, sillä muutama poikkeus oli kalaruokien muodossa.
Kovasti olisimme myös toivoneet lisää pystypöytiä, vaikka niitä oli viime vuodesta lisättykin. 
Kansaa oli paljon, mutta jonot vetivät todella hyvin eivätkä keittiöt tukehtuneet asiakastulviin. Sekin oli parannusta viime vuoteen.

Hauskaa meillä oli siihen asti kunnes aurinko painui Musiikkitalon taa ja kylmä ilma alkoi hiipiä liiaksi iholle. Niinpä kuvut ravittuina hyvillä mielin suuntasimme kotia kohti.

Sunnuntaina olikin vuorossa sitten jotain ihan muuta. Olimme jo kauan kaavailleet poistavamme rumat ja ällöttävästi leviävät kurttulehtiruusut pihamme etureunasta. Nyt oli aika ryhtyä tuumasta toimeen ja suuntasimme puskaostoksille taimimyymälään.
Voittajaksi päätyi pensashanhikki. Jouduin tyytymään keltaiseen, Goldfinger-lajikkeeseen, kun haluamaani valkokukkaista lajiketta ei ollut kuin muutama minipuska jäljellä. Vaan ei haittaa, ihan kivaltahan tuokin näyttää ja täyttää vaatimuksen toimia hieman suojana ohikulun ja piha-aidan välillä.



Olimme varautuneet helvetilliseen urakkaan ruusun ylöskaivamisen suhteen, mutta aika kivuttomastihan tuo loppujen lopuksi sujui. Yksi kunnon sadekuuro pääsi yllättämään, mutta se kesti vain muutaman minuutin. Eli saimme homman tuubiin ja nyt on uusi pensasaita suorassa rivissä ja toivottavasti kasvamassa myös. 
Seuraavana projektina pitäisi miettiä uutta pihapolkua. Tai mietittyhän se jo on, mutta toteutus vielä puuttuu. Myös ennen niin kaunis katajamme on jostain saanut siipeensä ja nyt se on miltei kauttaaltaan ruskea eli kuollut... Epäilen naapurin omenapuuta, myyriä tai sitten niitä saamarin ylös kaivettuja ruusuja. Ehkä joudumme kaivamaan sen ylös ja istuttamaan tilalle jonkun muun "joulupuun".

Tänään olikin sitten aamusta asti sutinaa kun kurvasin ensin hakemaan hurttamobiilin talvirenkaat säilytyksestä. Haikea oli olo hyvästellessäni minua monta vuotta uskollisesti palvellut rengasliikkeen väki, mutta ei auta. Ehkä joskus vielä tarvitsen palveluksiaan.

Ilta pitikin sitten kellottaa sopivasti siten, että äiti noutaa rekkunsa ennenkuin auton ostaja kurvaa pihaan. Onnistuihan se ja muistin kutsua äidin juhannuspäivänä syömään.
Autonostaja tuli juuri sovitulla kellonlyömällä ja oli selvästi iloinen näkemästään. Pienen lenkin jälkeen siirryimme sisätiloihin paperihommiin.
Tuota pikaa oli paperit täytetty ja rahaa siirretty, joten oli aika luovuttaa uskollisen hopan avaimet uudelle omistajalleen. Rahan tuloa ei voi siis estää kun kohta palautuu vakuutusmaksua ja veroa ja ties mitä! Olo on kuitenkin hieman orpo, sillä en muista koska olisin viimeksi ollut autoton nainen... Jos vierotusoireet käyvät liian koviksi, käyn ostamassa itselleni jonkun kesämopon, halvalla. :D

7 kommenttia:

  1. Suurena ruuan ystävänä tunsin pientä kateutta tapahtuman tiimoilta. Tuollaisia saisi järjestää laajemmin ja vaikka pienemmässä mittakaavassa koska hyvää ruokaa ei ole koskaan liikaa ja monet makukokemukset jäävät kokematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, idea on ihan loistava. Kävimme viime vuonna Prahassa vastaavassa tapahtumassa ja kyllä se toimi, vaikka ei ymmärtänytkään ruokalistoista yhtään mitään! :D

      Parastahan tuollaisessa on se, että saa läpileikkauksen paikkakunnan kuppiloista joihin voi sitten myöhemmin mennä syömään isompia annoksia.
      Vähän tietty "pikkurilli pystyssä" -meininkiä osittain, mutta tosi jees kuitenkin.

      Poista
  2. Kesämopo olis kiva ;-) Ja mä olen kateellinen sulle autottomuudesta. Haluaisin omastani eroon, mutta käytännön syistä se ei onnistu. Olisi ihanaa, jos tilille jäisi vakuutusmaksujen, verojen ja bensan verran ylimääräistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun autottomuus kesti vuorokauden! :D
      Mutta siitä lisää tuonnempana.

      En kaipaa autottomuutta, mutta emme tarvitse kahta autoa, joten tämä oli vain järkiteko. Minähän olen suuri yksityisautoilun puolestapuhuja. ;)
      Vaan kyllä ymmärrän pointtisi, auto on aikamoinen rahareikä, joka vie, mutta takaisinpäin ei tule mitään.

      Poista
  3. Oijoi, tuommoisia tapahtumia tarvitaan. Ihan loistava idea ja ehkäpä se joskus leviää laajemminkin, myös maakuntiin.

    Jos sulla on semmoista talon kulmausta johon ei ihan se kuumin keskipäivän aurinko porota niin hommaa jostain kanadanhemlokki. Se on havu, kasvaa kauniisti nuokkuvin oksin ja on upea aina. Lähes kaikki havut ja katajat ja tuijat pitäisi suojata keväällä himmennysverholla, kevätahava ja aurinko käristää ne tehokkaasti rumiksi. Itsellä kärähti torpan kulmalla upouusi irlanninkataja :( Elossa se on mutta hemmetin ruma.

    Espoossa mulla oli rivarin pihalla, suojaisassa etukulmassa kanadanhemlokki. Surevin sydämin jätin sen sinne. Ja uusi asukas pisti sen kirveellä matalaksi :(

    Hanhikit ovat perusvarmoja. Meilläkin on muutamssa paikassa hanhikkeja, myös yksi pinkki. Se on söpö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PeeÄäs: onnittelut autokaupoista !

      Poista
    2. Joo, soisin tapahtuman leviävän muuallekin Suomeen. Kuopiossa taitaa olla jotkut viinimessut? Vain onkohan niitä enää... Mutta oli ainakin joskus.

      No, se on sellainen aurinkopaahteinen nurkka pihasta eli ei käy tommonen hemlokki. Muuten sellainen olisi jo meidän pihalla.
      Kataja on kotimaista plaatua eikä sitä ole tarvinnut suojata (kysytty ostaessa). Se alkoi ruskistua jo talvella, joten etsin syyllisiä muualta kuin taivaalta. Että ehkä joudun sen johonkin tuijaan vaihtamaan ja sitten leikkimään Ku Klux klaania keväisin sen kanssa... Mutta katselen vielä hetken.

      Hanhikki on ihan kiva ja tosiaan varma. Naapurit ovat villiintyneet taikinamarjasta, mutta minä haluan periaatteesta olla erilainen. ;)

      Autokaupoista villiinnyin minä ja kävinkin jo eilen ostamassa pienen ja punaisen auton! :D

      Poista