Tulihan niitä!

Joku saattaa muistaa kun tuskailin gladioluksiani, jotka eivät suvainneet tehdä kukkavanojaan. No, tulihan niitä sitten kuitenkin ja nyt ovat ensimmäiset kukat vihdoin auenneet.  Katsokaapa vaikka alla olevaa todistusaineistoa. :)

 

Aukeamatta on vielä mooooonta kukkavanaa, joten aika näyttää minkä värisiä tulee. En edes muista, ostinko valkoisia toisiksi vai mitä... Vaan useinhan seassa on myös jotain ylläripyllärisipuleita ja sekaan mahtuu ihan joku muu väri kuin mitä oli kuvitellut istuttaneensa.

Samalla nappasin kuvan "possuressusta" ihan vaan todistusaineistoksi siitä, kuinka paljon tuo ruusubegonia on tykännyt elämästään. Vertasin kuvaa keväällä ottamaani ja ero on huomattava. Koska olen laiska, en nyt jaksa kaivaa sitä vanhaa kuvaa mistään. Mutta uskokaa minua, näin on tapahtunut. 

Lupailin myös kuvaa naapurin omenapuusta, joka yrittää syödä pikku-katajamme suihinsa. Tässä pari otosta. Laatu ei ole kovin hyvä, sillä ilta-aurinko ikävästi yrittää taustalta häiritä kuvausta. Mutta kyllä kai siitä jonkun käsityksen saa. Parvekkeelta katselin tässä taannoin, että naapurin oman pihan puoleisissa oksissa ei ole yhtään omenaa... Arvelinkin, että jos ovat pahoja, viedään naapuriin ja jos hyviä, syödään itse. ;)

Tänään on myös se päivä ja tulihan niitä onnitteluja (vai osanottoja?) tekstarilla aika monta. Niiltä keneltä arvelinkin. Juhlapäivän kunniaksi kävin kollegan kanssa Hesessä lounaalla ja Siippa lupasi illaksi kuplajuomaa. Lahjahan on ollutkin jo ahkerassa käytössä kohta viikon. Pidän siitä edelleen hyvin paljon. Ehkä liikaakin, sillä luulen, että ottaisin sen tyynyn viereen yöksi jos kehtaisin... ;)

Oli mulla jotain muutakin mielessä, mutta en nyt muista mitä. Ehkä sitten tämän viikon jälkeen ehdin taas postailla vähän enemmän kun koittaa se loma, osa 2.